JUKKA VASTARANTA

MM-kisat Canadassa, sija 27.

MM-kisat on aina jännä kisa. Ajoin Canadassa urani ensimmäiset XCO:n MM-kisat. Ne on aika suuri tapahtuma ja kaikki toiminta siellä on aika virallista. Edellinen viikonloppu meni minulta aika hyvin Windhamissa, joten tiesin, että sitä ollaan kunnossa, mutta varasin hiukan MM-kisa lisää vauhtiin. lähtö paikka oli huono vaikka 69 ei kuulosta kauhean pahalta. Viimeisessä rivissä sitä kuitenkin oltiin. Edessä oleva kaveri oli aika arka jätkä ja tiputti vielä ketjut ekalla sadalla metrillä, joten taisin olla silloin viimeinen. Vajaan kilometrin kohdalla oli kuitenkin rankka ruoho nousu jota seurasi juostava polkuosuus. Jollain ihmemeellisillä lisäreisillä sain ohitettua noin 55 kuskia. Noiden kavereiden joukossa oli paljon koviakin miehiä. Ajattelin, että noin kovan lähdön jälkeen viisaita hitaasti lähteviä kuskeja alkaisi menemään ohi, mutta niin ei käynyt. Pysyin sijoilla noin 25 koko ajan. Toisiksi viimeisen kierroksen lopussa minulta tippui ketjut. Tai ne tippui ainakin kymmenennen kerran. Tällä kertaa ketju vaan kiilasi rungon väliin ja jouduin kiskomaan sitä käsillä irti. Kolme miestä kiisi ohi enkä heitä enää tavoittanut. Otin lopun vielä aika varovasti sillä olin niin onnessani kakkosella alkavasta sijasta, etten halunnut sitä menettää mihinkää liukkaalta kiveltä puuta päin luiskahdukseen. Tulin maaliin sijalla 27 ja olin onnellinen siihen. Olisin voinut ajaa paremminkin enemmällä riskillä ja paremmin toimivalla kalustolla. Lähdön vauhdillakin olisi jopa kovat jätkät olleet kovilla, jos olisin ollut samalla viivalla. Viime aikojen tulokset antavat paljon toivoa ja uskoa siihen, että muutamassa vuodessa voidaan ajaa kymppisakkiin.

Windhamissa Jukka 26. MM-kisat tulossa

Windhamissa Amerikassa ajattiin Maailman Cupin finaali viikonloppuna. Pitkään olin miettinyt lähtisinkö lainkaan, mutta onneksi lähdin. Kisaa edeltävinä päivinä tunsin itseni hiukan väsyneeksi aikaerosta johtuen, mutta muuten minulla oli hyviä tuntemuksia. Parempia kuin vähään aikaan. Ehkä muutama Suomessa ajettu kisa hiukan kevyemmällä iskulla oli tehnyt miehelle hyvää. Kesä kun on ollut sitä, että joka viikonloppuna tullaan maaliin silmät ristissä ja vain toivotaan, ettei tulevana viikonloppuna enää olisi kaikki hapot reisissä. Minulla on ollut myös viime kisoissa pahoja vatsakramppeja. Kauheita tuskia ajaessa ja juomat ovat jääneet kurkkuun. Nyt lähdin aika perus ravinteilla liikenteeseen. Ajoin pelkällä vedellä. Olen kameli tyyppiä joten energioista ei ole yleinsä ongelmia. Vesi kuitenkin kosti jo parin kierroksen jälkeen ja etureidet alkoivat kramppailemaan. Vedin hiukan urheilujuomaa, mutta sitten vatsa krappasi. Lopetin sen ja vedin vettä. viimeisellä kiekalla taas jalat krappasivat. Ei siis ollut ihan helppoa. Kulki kuitenkin aika hyvin. Sain aika hyvän lähdön vaikka kärsinkin yhdestä kasasta alku ruuhkissa. Minulla on kuitenkin selvästi enemmän voimaa kuin monella muulla, joten heti kun aitaan tulee pienikin tasku saan poimittua miehiä. Lähtö oli myös minulle hyvä. Ensimmäiset kaksi kilometriä olivat nousua. Alussa olen aina vauhdikkaalla vaihteella ja ylitän kykyni. Nousun päällä olinkin jo noin 25. Jalat olivat kyllä hapoilla ja kun tilanne tasaantuu huomaa, että on ehkä tullut vedettyä liiankin kovaa. Oli kuitenkin huippua pärjätä noinkin hyvin. Tärkeää oli myös, että ajettuani vain puolet Maailman Cupin kisoista, oli silti loppusijoitus 59. Tarkoittaa sitä, että ensivuonna ensimmäisessä Maailman Cupissa minulla on numero 59. 60 parasta saa tämän vuoden perusteella saa lähtöpaikan. Nyt ollaan Canadassa ja kisat lauantaina. Jalka tuntuu nyt ihan hyvältä, mutta saa nähdä lauantaina. Lähtopaikka on 69. Se on parempi kuin 200, mutta tältäkään paikalta ei ole kenelläkään mahdollisuuksia nousta niin ylös, että edes näkisi kärjen. Sen voi nähdä ehkä jossain mutkassa. Rata on erittäin kapea, joten ohittelu on hankalaa. Rata on aika tekninen, mutta ei mikään Turun suora kivikko. Rata on mutkikas ja jyrkkiä nousuja ja laskuja. Moni ajaa täpärillä. Ajattelin, että se on turhaa, mutta kun ihmiset hinkkaa nyt rataa, muuttuu se möykkyiseksi. Spoorit alkavat olemaan jo samaa luokkaa kuin talvella Päijänteen ympäriajossa. Jyrkimmissä laskuissa ei poljeta, mutta ei niissä voisikaan, sillä kammet ottaisivat maahan kiinni. Niin syviä on spoorit. Tarvii toivoa, että lauantaina olisi kaikki on matkassa. Saisin hyvän startin ja ajelisin pystyssä koko kisan aivan riskirajoilla. Katsotaan onko kaverit XCO:ssa löytäneet vielä uuden vaihteen MM-kisoihin. Itse vedän samaa nitkutusta kuin viime lauantaina.

Turussa infrapunapusseja saatavilla

Tulevana sunnuntaina ajetaan Suomen mestaruuksista Turussa. Itse lähden kisaan toiveikkaana voitosta, mutta viime viikonlopun huono isku jännittää. Sain kuitenkin järjestetty infrapunapusseja paikalle. Paikalle tulee pussiesittelijä Markus Hautala. Häneltä voi kysellä pussista ja sen käytöstä. Itsekin olen osastolla, kun kisalta ehdin. Vastaan mielelläni kysymyksiin kuinka pussista saa parhaan hyödyn irti juuri urheilua ajatellen. Pussin voi myös helposti ostaa Turussa ja viedä suoraan kotiin käytettäväksi. Jos haluaa varmistua etukäteen, että pusseja riittää juuri sinulle, voi sellaisen varata etukäteen lauantai iltaan mennessä. Varauksen voi tehdä lähettämällä postia Hautalalle. Pussien lisäksi mukana on myös toinen kiinnostava tuote. En ole sitä vielä itse helteiden takia päässyt testaamaan. Kätevä tuote talven varalle, infrapuna kengänpohjalliset, tekevät varmasti syksyisistä lenkeistä mukavampia.

WWW.NEMOA.FI

Markus Hautala  +358 453 491 660

[email protected]

Maraton MM-kisat St. Wendel

Kauden ensimmäinen todellinen takaisku tuli sitten kauden tärkeimpänä päivänä. Olin maraton maailman ranking numero 10. Omatkin odotukset kisaan olivat korkealla. Olinhan kuitenkin ajanut muutamaan otteeseen kovempaa kuin viikonlopun maailman mestari. Rehdisti sanottuna lähdin voittamaan. Voittamiseen olisi kuitenkin tarvittu huippu päivä ja muiden epäonnea. Ennakolta osasin myös odottaa, että ennen taakse jäänet jätkät olivat tehneet yhden hyvän intervalliharjoitteen kisoja edeltävällä viikolla ja näin muuttuneet yli-ihmisiksi. Myös maantie jätkät tekivät näin ennen tärkeitä kisoja ja jäin aina jalkoihin. Itse en ole ikinä onnistunut muuttamaan itseäni parissa viikossa yli-ihmiseksi. Tiedon puutetta. Varmaan liian lyhyt palautusaika?? Kisa lähti liikkeelle aivan yli-ihmismäisesti. Meinasin oksentaa vastatuulessa ollessani peesissä. Pidin kuitenkin hyvää paikkaa kärjessä. En halunnut antaa siimaa kavereille, joidenka mukana minun pitäisi pysyä. Olin kärjen mukana noin 30km. Oloni oli kokoajan karmiva ja laatta meinesi lentää jatkuvasti. Reidet olivat happoja täynnä. lopulta en pysynyt porukassa (top 25 joukossa) ja jouduin antamaan periksi. Näin kavereiden katoavan usvaan ja kaikki oli mennyttä. Vauhti tippui nollaan ja pian takaa alkoi tulemaan porukoita ohitseni. En pystynyt jäämään kenenkään perään. Jalat vain polttivat ja oksetti. Sitä jatkui seuraavat 50km ja mietin keskeyttämistä, uran lopettamista, pyörän myymistä, törkeän pitkää kotimatkaa, yli-ihmiseksi tekevää intervalliharjoitusta ja mikä on vialla. Päätin kuitenkin ajaa maaliin asti. Se kannattaa aina. Syyksi huonoon tulokseen varmistui tänään kireät vatsalihakset. Vanha vaiva, mikä oli taas pahentunut pitkässä reissussa. Homma on nyt kuitenkin taas kunnossa ja mies toimii. Ei ainakaan enää oksennuta laittaessa kenkiä jalkaan.

Val di Sole

Urani toinen Maailman cup startti oli Val di Solessa Italiassa. Rata siellä oli aivan erilainen kuin Champeryssä. Champery oli kuin Suomalainen juurakko sateella ja Val di Sole oli möykkyiselle pellolle merkattua rataa lisättynä useita jyrkkiä nousuja ja laskuja savipohjaisessa metsässä. Rata oli kuitenkin aika hidas sillä renkaat eivät ruohikolla tuntuneet rullaavan koskaan. Lähtöpaikkani kovan vääntämisen jälkeen oli 108 vaikka numeron ja ja sääntöjen mukaan sen pitäisi olla 189. 189 lähtöpaikka on sellainen, että voisi lähteä suoraan kotiin. Radat ovat niin kapeita heti alusta lähtien. Mielestäni XCO on yksi maailman epäoikeuden mukaisimmista lajeista. Sinun pitää ajaa ensiksi pari vuotta, että sinulla on edes mahdollisuus päästä kirjainmellisesti samalle viivalle huippujen kanssa. Lähtöpaikalla 108 annetaan kuskille noin  neljän minuutin aikasakko jo lähdössä. Asia on nyt vain näin. Pieni piiri pyörii ja lajiin ei haluta yllätyksiä. Julian voittaa aina ja samat kaverit ajaa sen kanssa. Kai se on sitten mielenkiintoista. Toinen vaihtoehto olisi, että jääkarhu Suomesta tulee puskista. Ajaa Julianin kanssa pari kierrosta. Karhua alkaa hapottaa, mutta kiilaa Juliania puskan puolelle ja saa vielä kierroksen lsäaikaa ja simahtaa sitten. Olisihan se vaarallista ja tylsää?? Sain kisaan huonon lähdön. Lähdössä tuli suma heti alkuun minun puolelle. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin sijalla 78 paljon kärkeä jäljessä. Kolme ensimmäistä kierroista menikin sitten ajatellessa kuinka huonosti menee ja mitä tästä nyt oikein tulee. Ratakin oli niin jyrkkä piirteinen, että siinä teki kipeää koko ajan. Ei päässyt helpolla. Nostin sijaani kuitenkin pikkuhiljaa ja kun oli kaksi kierrosta maaliin sain jostain kamalan energiapiikin ja aloin tekemään huimaa nousua. Miestä tuli vastaan selkä edellä. Viimeisellä kierroksella ohitin varmaan 10 kuskia ja lähelle jäi muutama. Sijaksituli lopulta 42, mikä on 4 pykälää parempi kuin Champeryssä. Ajoni oli huonon lähtöni takia paljon vahvempi kuin edellis viikonloppuna. Olen itse erittäin tyytyväinen kisaan. Champeryssa pomo oli erittäin tyytyväinen myös. Siellä hän oli asettanut tavoitteekseni sijan 60 ja saavutin sen selvästi. Täällä sija 42 ei kuitenkaan enään herättänyt mitään ilon tunteita. Siitä ei ole mitään etua tiimille, ei se ole huono eikä hyväkään. Eli näillä mennään. Kun kerran menee hyvin, pitäisi aina vain mennä paremmin. Tällä kertaa en vain pystynyt nostamaan tasoani enempää viidessä päivässä vaikka söinkin lounaaksi hollantilaisittain vain sokeria pullalla. No onneksi tein sen vain yhtenä päivänä. Vanhasta kokemuksesta viisastuneena voi todeta, että pidetään omat hyvät oikeasti erittäin pätevät ja ammattimaiset tavat kunniassa.

Jukka avasi loistavasti World Cupissa Champeryssä, mutta Suomen kuviot veti maton alta jatkoa ajatellen. Loppukausi on haudattu.

Ajoin ensimmäisen Maailman cupini Champeryssa edellis viikonloppuna. Olin maanmestari, joten minulla oli noin 100 pistettä, joka oikeutti numeroon 125 ja lähtöruutuun 108. Lähtö on aina ahdas, mutta onnistuin nousemaan välillä sijalle 40, mutta viimeisen kierroksen kaatuminen pudotti minut sijalle 46. Tulos oli kuitenkin paras, mitä isoilla numeroilla kisassa ajettiin. Tiimin johtaja(Olympiavoittaja Brentjens) oli haltijoissaan ja ylisti. Kunnon lähtö paikalla hänen mielestään olisin top-15 kuski. Tulevaisuuden miehiä. Nyt olen Seuraavassa Maailman cupissa Italiassa. Rata olisi minulle täydellinen ja edellisen kisan perusteella olin haaveillut jopa top-20 paikasta. SPU kuitenkin on päättänyt, että pidetään Suomi kuopassa ja ajatellaan vaan harrastuspyöräilyä. Tai kukaan ei ole vaan ajatellut asioita huippujen kannalta. On tehnyt päätöksiä ilman tietoa. 18. heinäkuuta kaikilla mailla oli Maanmestaruuskilpailut paitsi Suomella. Samana päivänä vanhat pisteet nollaantuvat, mutta suomalaisilla ei ole mahdollista saada uusia. Eli nyt olen nollan pisteen mies. Lähtöruutu 200. Kuolettavaksi tuloksen kannalta homman vielä tekee se, että SM-kisat on 15. elokuuta. Niistä saadut pisteet päivittyvät 30. elokuuta. Windhamissa maailma cup on 25. elokuuta. Windhamissa siis lähtöruutu 200. Ei naurata!!!!  Kertaus: Ketonen ja Vastaranta starttaa kaikkiin loppukauden maailman cupeihin viimeisestä rivistä vain sen takia, koska SM-kilpailuja ei voida pitää Suomessa samana päivänä kuin muissa maailman valtioissa. Tarkoittaa, että ollaan kaksi kuukautta ilman 100 pistettä.  Näin voi taas jättää ajamatta 30 parhaan joukkoon Maailman cupissa ja ajaa ilmaiseksi ensivuonna sen sijaan, että olisi saanut palkkaa 20 000-60 000€. Jotain varmaan naurattaa. Saadaan katsella sitten taas köyhien suomalaisten sisukasta vääntöä kohti maailman kärkeä. Mahdotonta taistelu missä juuri kuin homma alkaa sujua, isketään ankkuri selkään. Oikein kieputetaan ankkuri syvälle ja vedetään tiukkaan kiinni. Saa kommentoida! Mitä luulette mitä muut ajattelevat täällä meidän toiminnasta? Tai toiminnasta kuinka menemme arvokilpailuihin??? Arvatkaa uskotaanko toimintaamme todeksi????? Arvatkaa painaako tällainen meininki maanrakoon??????  Pitäisikö ruveta juomaan kaljaa ja ruveta katkeraksi entiseksi pyöräilijäksi????  Lyödä kapulaa rattaisiin???????

Vastauksia infrapussista saamiini kysymyksiin

Kausi on mennyt hyvin, onko pussista ollut mielestäsi apua?

Aloitin pussin käytön toukokuussa samoihin aikoihin kuin aloin ajamaan maastossa. Voi siis sanoa, että kauteni kääntyi nousuun, kun pussi tuli taloon. Pussista on siis tullut hieman onnenkalu, en uskalla olla enää ilman sitä, koska aina käyttäessäni sitä, olen menestynyt. Käytön takia lihakseni ovat tuntuneet elastisemmilta ja minua kiusannut nestepöhötyneisyys on kadonnut. Pussin ansiosta pysyn kilosta kahteen kevyempänä, mikä on suuri ero mäkisillä radoilla. En ole kuitenkaan yhdessäkään kisassa kärsinyt krampeista, joten minulle ei ole tullut nestehukkaa tai suolojen puutetta.

Onko harrastajan järkeä hankkia pussia?

Onko harrastuksessa järkeä? Mielestäni aina kun harrastetaan on tavoitteena hyvä olo. Ostellaan hienoja pyöriä, koska niistä jaksetaan olla pari viikkoa onnessaan. Käydään lenkillä, kun kotiin on niin kiva tulla syömään lenkin jälkeen. Jotkut haluvat parantaa aikaansa edelliseen vuoteen verrattuna maratonilla. Harrastajat tekevät asioita siis hyvän olon takia. Pussista saamat vaikutukset tuloksiin ovat samat harrastajalla kuin huppu-urheilijallakin. Tärkein asia harrastajalle pussin käytössä kuitenkin varmasti on sen tuottama hyvä olo. Olo on oudon pirteä ja puhdas käytön jälkeen. Harrastajalle se sopii myös siksi, että kilot karisevat, lihakset rentoutuvat ja maratonaika paranee ilman minkään laisia uhrauksia ja kärsimyksiä. Makaa vain pussisa synkkinä syksyiltoina.

Onko pussista oikeasti apua?

Kaikkea voidaan aina arpoa, mikä kannatta ja mikä ei. Mielestäni hyvä vertaus pussin tuomiin etuihin on urheilujuoma. Jos et viitsi lorauttaa pitkää lenkkiä varten juomapulloosi tilkkaa mehua pohjalle, ei välttämättä pussiin menokaan sinulta onnistu tai tunnu järkevältä. Tahtoessasi saada harrastuksestasi kaiken nautinnon irti, ajaa lenkit silmäkirkkaana ilman kolotuksia, etkä halua tippua lenkkikavereiltasi, silloin pussi on sinua varten. Pussin tuoman edun kyllä huomaa heti käytön alussa ja mitä kauemmin sitä käyttää, edut tulevat vain vahvempina esille.

Uudet vaatteet

Näillä vehkeillä ajetaan ainakin seuraavat kaksi kilpailua. Hollannin pojilla meni vajaa viikko ja tommoset tuli. Eri maailmankolkissa hommat toimivat erilaisilla nopeuksilla.

Trek-Brentjens MTB Racing Team powered by Milka, uusi tiimini

Kausi maaston puolella on sujunut odotettuakin paremmin. Kisoja on kierretty Sonjan kanssa ympäri Eurooppaa omalla rahalla. Välillä on tuntunut onko tässä mitään mieltä. Pahoina hetkinä on kuitenkin aina tullut mieleen, että mitä muutakaan nuoret haluavat tehdä, kuin kiertää maailmaa. Onhan tämä huippu elämää. Tälläinen urheilijan elämä ei ole mikään uhraus, niin kuin monen kuulee sanovan. Ehkä tämän hyvän meiningin takia on myös pyörä kulkenut. Pyörä on kulkenut niin hyvin, että lajin Olympiavoittaja ja nelinkertainen Olympiakävijä Bart Brentjens tuli vetämään hihasta. On aina hienoa, kun joku vetää hihasta, eikä tarvi itse roikkua perässä. Hän tuli pyytämään minua tiimiin. Hän näki minussa lahjakkuutta. Hänen mielestä tällä vartalolla voisi pyörä liikkua kovaakin, kun saadaan puitteet kuntoon. Toinen asia mikä on aina hienoa on, että joku luottaa sinuun, eikä aina vain paina syvemmälle ja epäile ja purnaa. Tuohon on totuttu. Bart ei purnannut vaan kannusti ja puhui kuinka tulevaisuudessa kulkee. siinä on oikeaa meininkiä. Puhuttuani kisoissa Bartin kanssa hän soitti minulle jo seuraavana päivänä ja toivotti tervetulleeksi tiimiinsä. Ei siitä voinut kieltäytyä. Nyt Jukka on taas kuski ja seuraavat kisat ovat Champeryn ja Val di Solen maailman cupit ja sitten jyrätään taas sorateillä Maratonin MM-kisoissa.

WWW.mountainbikeracingteam.com

TREK-Brentjens MTB Racing Team, uusi tiimini, englanninkielinen tiedote

 

SCHAYK, 14 July 2010

 

National MTB champion from Finland joins TREK-Brentjens MTB Racing Team

- Jukka Vastaranta is reinforcing TBR for this season  –

 

 

Jukka Vastaranta (26) is going to race for the Trek-Brentjens MTB Racing Team per direct. Together with teammates Jelmer Pietersma (Ned), Lukas Kaufmann (SUI), Tim Wijnants (Bel) ,Frank Beemer (Ned) and Irjan Luttenberg (Ned) he will participate in national and international races.

 

Brentjens :

“  I have met with Jukka in the Zillertal Bike Challenge in Austria. When I became European Champion in 2001 in St Wendel, Jukka also became European champion in the junior category. Then he went to ride on the road under the supervision of my nephew Frans Maassen from Rabobank. I believe he is a very talented rider, but he had bad luck due to health problems the last years. These are solved now and I want to give him a chance. I am confident he can ride some good results this year.  ”

 

Vastaranta :

“I started to do mtb races this year in end of May. I was doing well in Spanish races, so I decided to do some Marathons in Europe and I was really lucky to go to Zillertal where I met Bart. Bart knew me already and after leaving him behind on the mountains a few times during the race he decided that I am strong enough for his team this season. Sometimes it is good that a Team manager is also on the bike.... Now I am happy to be on a strong team again after few years with normal work and racing in the same time. I feel that I have a good change now to get back to a high level. I have some experience from the road, from many kind of problems and a little bit from mtb too.”

 

· Jukka Vastaranta (29 March 1984) born in Tampere, Finnland lives in Spain. Vastaranta started mountainbiking when he was 9 years old and he rode his first mountainbike race when he was only 11 years old. Vastaranta  rode both MTB and road until 17 years old. Then he only was riding on the road for 5 years with Rabobank and 1 year for Jartazi. In 2006 and 2007 he had to stop due to health problems. He started mountainbiking again in 2008.

· RESULTS: MOUNTAIN BIKING:

European Champion junior 2001

Finnish Champion elite 2001

Finnish Champion XC and Marathon 2009

ROAD:

Winner World Cup junior 2001

Second World Championship 2002

Winner stage Ster Electro tour 2005

Second Tour of Luxemburg 2005

Personal data:

Date of birth:     23.03.1984
Place of birth:    Tampere
Place of residence:    Tampere, Finland
Height:    171cmcm
Weight:        63 kg
Eye Colour:      Greyblue
Hair colour:     blond      
Hobbies:      Cross countryski    
     Mountainbiking, Sauna
Homepage: 
http://www.jukkavastaranta.com