JUKKA VASTARANTA

Juoksua

Kävin tänään 1.5 tunnin juoksulenkillä. Talvella tuli juostua aika paljon. Siitä ajasta kehittyi jonkinlainen taso, mitä mieli pitää kunnon lenkkinä. Juoksusta tuli kuitenkin taukoa yli neljä kuukautta. Jalat ovat jälleen, kuin ei olisi koskaan juossut, mutta pää sanoo, että voi jatkaa siitä mihin talvella jäätiin. Siitähän seuraa aikamoisia särkyjä.

Juoksu on kuitenkin mukavaa vaihtelua ja pää syynä sen harrastamiseeni on sen terveysvaikutukset. Mielestäni on erittäin terveellistä iskuttaa elimistöä silloin tällöin. Tuntuu hyvältä, kun vatsa ja rintalihakset hölskyy. Kuin palikat loksahtelisivat kohdalleen. Juoksuasento on myös hyvä ryhdille. Ainainen pyöräily johtaa aikamoiseen kyhmyselkään. Juoksussa selkä on mukavasti suorassa. Tuntuu siltä, että seuraava ajolenkkikin ainakin lähtisi alkuun paremmalla selän asennolla.

Melki tavallinen isku

Kävin tänään maastolenkillä. Viime päivät ovat olleet todella heikkoja ja mies erittäin väsynyt. Olen kuitenkin koittanut lenkkeillä päivittäin vaikkakin hiljaisella vauhdilla. On kuitenkin ollut päiviä, jolloin ei ole voinut ajaa edes metsässä, koska sormien puristusvoima ei vain riitä pysymään tangossa.

Tänään kuitenkin oli ainakin kädet vahvat ja oli mukava ajella poluilla. Pitkään ei voinut ajaa voimakkaasti, mutta lyhyet nyppylät joissa ei tarvi hengittää kulki mukavasti. Ajoin mukavan 4.5 tunnin lenkin ja nautin keväästä. Keväiset, heinättömät ja aivan kuivat polut on mahtavia ajaa. Metsässä tulee välillä todellisia onnellisuuden tunteita ja toteaa, että on tää vaan hianoo!

Nyt kannattaa ajaa maastossa. Se on kuitenkin meille etuoikeus Suomessa. Ei kannata aina valittaa, että meilla on huonot olosuhteet. Maastopyöräilyyn meillä on parhaat mahdolliset mahdollisuudet!

Väsy painaa

Nyt on jo torstai, joten viikonlopun kisoista olisi pitänyt toipua. Polvi ei vaivaa enää pahasti. Penikka on vain erittäin turvoksissa ja se tekee jalasta jäykän. Ei verikään varmaan kierrä siellä ihan normaalisti.

Mies kuitenkin on eittäin väsynyt. En tiedä mikä vaivaa. Luulen kuitenkin, että minussa on jotain vikaa. En ole palautunut viimevuosina oikein hyvin. Täytyy nyt vain olla maltillinen ja odottaa kunnes jalassa on taas voimaa. Muuten tulee viimekaudet ja koko kauden kestävät väsymykset mieleen.

Pääsi kunnon laduille

Ei tarvinnut tänä vuonna kauaa tykkiä kiertää. Tänään pystyi taas hiihtämään Hervannassa kaikkia latuja. On se vaan mukavaa kun maisemat vaihtuu.

Aamulenkillä hiihto oli kyllä todella rankkaa. Räntää satoi taivaan täydeltä ja joutui lykkimään jopa alamäissä. Illalla taas ajatukset pyörivät jo Belgiaan lähdössä niin pahasti, että keskittymisestä harjoitteluun ei tullut mitään. Tuli kuitenkin pyörittyä ulkona.

Huomenna vielä vähän hiihtämään ja sitten talven hiihdot on hiihdetty. Maantiepyörä alle ja kokeilemaan mihin tänä vuonna kyvyt riittää. Elämä muuttuu taas aika rankasti.

Kilometrin tykkilatu

Lähdin aamulla hiihtämään innokkaana. Keli oli loistava. Aurinko paistoi ja lämpötila vähän pakkasella. Kaupissa on kilometrin tykkilatu, joten suuntasin sinne.

Nuorempana olen ollut aina innoissani lyhyestä ladusta. Tällä hetkellä kuitenkin muutama kierros tuntuu riittävän sammutaamaan suuremmat intoilut. Tunnin hiihdon jälkeen iskee uskomaton tylsyys. Tulee mieleen, että mitä minä täällä teen.

Onneksi en ole mikään hiihtäjä, joten siellä ladulla ei ole mikään pakko pyöriä. Tämänkin päivän olisi voinut käyttää paremmin ajamalla metsässä nastarenkaat alla. Se on kuitenkin yksi hienoimmista urheilulajeista. Täytyy oppia virheistä ja hoitaa asiansa toisin ensi kerralla.

Talvi tuli ja meni

Kävin vielä eilen illalla hiihtämässä. Keli oli mitä loistavin. Tuntui aivan todelliselta talvelta. Aikaa vierähtikin lenkillä reilu kaksi tuntia. Eilisen hiihdoiksi kertyi aamuhiihtojen kanssa yli viisi tuntia. Ei paha.

Tänään kuitenkin talvi oli ohi. Voi sanoa, että hyviin talvikeleihin ei ehtinyt kyllästyä. Hiihdin aamulla pari tuntia. Suksi ei luistanut mihinkään ja lumi suli silmissä. Aivan älytöntä keliä.

Kuulin kuitenkin Kaupissa olevan kilometrin tykkilatu. Illalla käväisin siellä. Tungosta riitti ja vaaratilanteita kertyi. Ei ollut hiihto helppoa sielläkään. Suomen talvet tuntuvat olevan paremmat jopa pyöräilylle kuin hiihdolle. Ollaan mukamas hiihtokansaa.

Hiihtämässä

Lunta tuli riittävästi yön aikana ja aamulla oli hiihtokelit. Isä on töissä latujen varressa, joten hän tarkistaa aamulla latutilanteen. Soitin hänelle aamupalapöydästä. Hervannassa ladut oli ajettu kelkalla ja keli mitä talvisin.

Oli ollut pitkä tauko hiihdosta, mutta tuntuma löytyi muutamassa minuutissa. Kilpahiihtotaustasta on paljon hyötyä, sillä onhan hiihto mukavampaa, kun hallitsee tekniikan. Viimeisen neljän vuoden aikana en ole hiihtänyt, kuin muutaman kuukauden kaikki hiihdot yhteen laskettuna, mutta ihmeen kaupalla tuntuma vaan säilyy.

Aamulla tuli hiihdettyä kolme tuntia reippaasti. Vähän hiihtäneelle se on aika rankkaa. Tuntee tehneensä jotain. Pahinta hiihto taitaa olla polville. Ne ovat aina todella kipeät autoillessa kotia kohti lenkin jälkeen.

Pakko kuitenkin vielä illalla käydä vähän hiihtämässä. Jäähän minun hiihdot kuitenkin vain muutamaan päivään.

Talvi tuli

Aamulla oli uskomaton fiilis. Talvi tuli vihdoinkin. Sitä ei oikein enään edes odottanut, vaikka on tammikuu. Normaaliahan on, että tähän aikaan vuodesta on lunta, mutta nyt oli tottunut jo ajelemaan kuivilla metsäpoluilla.

Lenkille oli kuitenkin lähdettävä. Minulla on nilkassa aika kovat säryt juoksusta, joten päätin ottaa maastopyörän alle. Ikkunasta katsottuna lumimyrsky ei ole kovin motivoiva näky, mutta kun selviää metsään, on siellä melki satumaista. Siellä on ihmeelisen äänetöntä ja muutaman sentin lumi pehmittää myös polkuja tehden niistä mukavia ajaa.

Karu totuus on kuitenkin, että ei tuollaiset kelit ole inhimillisiä harjoittelulle. Ensimmäiseen kisaan on noin kolme viikkoa ja minä väännän hangessa. Voisi asiansa hoitaa jollain muullakin tavalla.

Ajoin kuitenkin yli kolme tuntia ja tulin tyytyväisenä kotiin. Lumimyrsky vain yltyi ja iltasaunassa oli mahdollisuus tehdä vuoden ensimmäinen lumienkeli hankeen. Illalla kysyin isältä, että voikohan huomenna jo hiihtää. Isä sanoi, että en tiedä, mutta tein jo sukset talliin valmiiksi. Luvassa voi olla viiden päivän hiihtoleiri.

Kalusto kovilla

Pitkittynyt syksy on ollut rankka miehelle, että myös kalustolle. Kun kaluston pitäisi kestää vielä viikko, hajoaa jotakin jokaisella lenkillä. Muutama kuukausi meni murheitta, mutta nyt on vehkeet aivan lopussa.

Viime viikolla ajoin takavaihtajan kiveen. Sain sen kuitenkin käsin väänneltyä kuntoon metsässä ja lenkki jatkui. Muutama päivä myöhemmin katkesi pinna. Sekin korjautui pinnan irti pyörittelemisellä ja jarruvaijerin löysäämisellä. Tänään kuitenkin takavanne räjähti. Se todellakin räjähti. Vanne oli kulunut jarrupinnasta niin ohueksi, että se ei kestänyt enään renkaan painetta räjähtäen äänekkäästi. En pystynyt korjaamaan sitä metsässä.

Olin välinerikon sattuessa Tesomalla eräällä pyörätiellä. Lähelläni käveli vanhuksia. Eräs heistä huusi minulle vihaisesti pamauksen kuultuaan: -Hiljaa helvetissä! Hänellä ei tainnut olla hyvä päivä.

Hyvä juttu oli, että olin juuri nähnyt Juhon Mustavuoressa. Tesoma ei ole sieltä kaukana. Otinkin puhelimen kouraan ja soitin hänelle. Pääsin hänen autokyydillä kotiin. Ei tarttenut jäädyttää itseään pakkasessa. Juholla kyllä treenit vähän kärsi.

Tylsän tasaista

Tuntuu siltä, että on tämä syksy jo niin nähty. On tullut ajettua samoja polkuja melki samoissa keleissä syyskuusta asti. Vaikka aurinkokin paistoi ja polut olivat kesäisen kuivia, ei niistä enää mies oikein syty. Ihan kivaa on ajella, mutta vaihtelu tekisi terää.

Elimistökin on tainnut puutua tähän systeemiin. Olen ajellut koko syksyn reippaasti metsissä ja pyöräteillä ajaen nousut ja helpot paikat aina kovempaa. Lenkin jälkeen on ollut aina jalat rikki ja kova nälkä. Illalla olen sitten satsannut tehoihin juoksemalla. Tällä hetkellä ei kuitenkaan mies ota treeniä oikein vastaan. Eli mäet tuntuu lyhyiltä, eikä niihin elimistö oikein ehdi reakoimaan. Juoksukaan ei ole oikein herkkää, vaikkakin pitkiä lenkkejä voin juosten tehdä. Harjoittelusta puuttuu kuitenkin tällä hetkellä se jokin, mikä tekee siitä mielekästä ja kehittävää.

Onneksi viikon päästä lähden Belgiaan ja harjoittelu muuttuu. Saa taas ajaa maantiellä ja tiimillä on harjoitusleirejä ja kisoja. Voi antaa ajattelu puolen muiden murheeksi ja vain ajaa muiden mukana.