JUKKA VASTARANTA

Joulun aika

Tuli sitten oltua 12 päivää putkeen armeijassa. Siinä menikin sitten Joulu vähän ohi. En oikein ymmä miksi asiat täytyy hoitaa näin, mutta enhän minä niitä päätä, joten annetaan viisaiden ihmisten hoitaa päätöksistä ja minä teen niin kuin käsketään. Vähän kuitenkin pääsin turhautumaan.

Harjoituksellisesti ei kuitenkaan armeija rankaissut pahasti tällä kertaa. Meillä ei olllut koulutusta ja harjoittelemaan pääsi kerran päivässa. Kahta kertaa ei voinut poistua porttien ulkopuolelle. Sen oli viisaammat päättäneet. Lahdessa oli mukava tykkilatu, joten hinkkasin sitä kiitettävästi joka päivä ja treeniä kertyi ehkä paremminkin kuin kotona vietetyssä joulussa. Nukkuahan ei kuitenkaan kunnolla 12 päivään pystynyt, joten taas on univelkaa.

Tulin eilen kotiin ja luulin, että tänään kulkee hyvin, kun saa lähteä lenkille omaan tahtiin ja omasta sängystä. Ei kuitenkaan kulkenut mihinkään. Luulempa 12 päivän varuillaan olon ja nyt rentoutumaan pääsemisen vetäneen miehen hiukan veteläksi.

Taas on leireilty

Aloitetaan vähän paremmasta leiristä. Olin hiihtämässä Vuokatissa neljä täyttä päivää Itsenäisyyspäivän viikolla. Päivässä tuli hiihdettyä reilut 4 tuntia sellaista reipasta tahtia. Kulki kohtalaisesti, mutta ei mitenkään lennokkaasti. Kylki oli erittäin kipeä plus vähästä hiihtämisestä johtuvat kivut, niin hiihto oli välillä jopa tuskaista. Ei se mitään haittaa. Joskus on ollut aikaisemminkin jotain pientä pikku vikaa miehessä.

Seuraava leiri olikin armeijan maastoleiri. Kannettiin älyttömän painavia rinkkoja välillä jopa umpi pimeässä metsässä ja nukuttiin huonosto kylmässä maassa. Reissu tuli kuitenkin tehtyä ja hampaiden pesu ja suihkussa käynti leirin jälkeen tuntui taivaalliselta. Sai siitäkin siis jotain mukavaa fiilistä.

Tänään lähdenkin armeijaan, enkä palaa sieltä, kun vasta Joulun jälkeen. Aattona toimin päivystäjänä oven vieressä. En tiedä siitä, kuinka meidän isänmaa tästä hyötyy. Aivan sama. Tehdään, kun käsketään. 

Joutuu ottaa kantaa

Katselin tossa Fillari-lehden sivuja ja sieltä löytyi vuoden pyöräilijä äänestys. Jotenkin tuntuu, että suomalaisilla ei ole minkään laista, KOROSTAEN EI MINKÄÄN LAISTA käsitystä pyöräilyistä. Siellä on Jussikin saanut jonkun 2 prosenttia äänistä. Kuukaan ei ole varmaan huomannut, että Jussi ajoi kaksi isoa ympäriajoa maaliin ja vielä kunnolla. Muutenkin äijä oli kovassa kunnossa. Se olisi jo saavutus sinänsä, että ajaa Pro-tour tallissa. Onkohan kellekään tullut mieleen kuinka kova laji on maantiepyöräily ja kuinka kovakuntoisia kavereita Jussi ja Kellu ovat. Mihinkä muuhun lajiin tarvitsee olla yhtä kovassa kunnossa ja satsata yhtä paljon kuin maantiepyöräilyyn. Itsellä on siihen asiaan jonkinlainen käsitys, mutta valitettavasti sama ymmärrys löytyy varmasti alle kymmeneltä suomalaiselta.

Ei se mitään. Otetaan sappaan heittokin ensi vuonna mukaan äänestykseen.

Aikaa harjoitella

Pääsin perjantaina illalla lomille armeijasta valaseremonioiden jälkeen. Minusta tuli jääkäri. Nyt olen lomilla yhdeksänteen joulukuuta asti. Tarkoituksena on mennä kauden toiselle hiihtoleirille Vuokattiin. Eli nyt on hiukan aikaa taas harjoitella. Harmittaa kuitenkin, että kylki on aivan älyttömän kipeä. Se on vaivannut jo Leviltä saakka. Nyt se on vain ärtynyt niin pahaksi, että juoksu on mahdotonta ja yskiminenkin sattuu. Täytyy nyt vain hoitaa leiri kotiin.

Matkalla Vuokattiin poikkean eräälle hengitysterapeutille. Olen kuullut, että moni urheilija on saanut häneltä avun hengitysvaivoihin, joten onhan minunkin pakko käydä kokeilemassa. Toivottavasti sieltä löytyisi apua ja käsittelyn jälkeen oikeasti huomaisi vaikutukset. Tässä on oltu jo niin kauan huonossa kunnossa, että muutos tekisi terää. Olisi niin mukava taas harjoitella kunnolla ja satsata täysillä urheiluun. Näiden vaivojen ja armeijan keskellä kunnollista motivaatiota on hirveän vaikea pitää yllä.

Erilaiset leirit

Levin leiri oli lopulta aivan onnistunut vaikkakin välillä väsy painoi. Kelit olivat parhaat kautta aikojen ja latua oli kunnossa riittämiin. Söimme älyttömän hyviä ruokia, treenasimme ja näimme jopa poroja. Talvi voisi olla ihan pulkassa, vaikka se ei ole edes alkanut. Se on niin nähty jo.

Leviltä painuin suoraan armeijan metsäleirille. Tuo elämän taso hiukan tippui. Sai nukkua kosteassa maassa pienessä teltassa ja syödä muovipussista. Olin jäässä viisi paivää. Ei tullut myöskään nukuttua, kuin noin neljä tuntia yössä, joten univelkaa on aika lailla.

Onneksi metsästä kuitenkin selvittiin ja jälkeen päin se ei tunnu enää niin pahalta. Meni siinä taas kuitenkin viikko aivan harakoille ja seuraavakin menee palautellessa, joten ei tässä mies ihan hirveeseen tikkiin pääse. Asiat nyt vaan on näin. Ei mahda mitään.

Väsyttää

Lapissa ollaan ja kelit on kunnossa. Lunta on vaikka kuinka. Eihän se tietenkään lappalaisille laduntekoon riitä, mutta on ainakin talvisen näköistä.

Pari päivää kulki ihan hyvin, mutta nyt selkään sattuu ja henkeä ahdistaa. Kyljessä törkeitä kipuja sisään hengitettäessä. Aamulla tuli tunti hiihdettyä nahealla fiiliksellä, joten nyt on levon paikka. Ehkä huomenna sitten kulkisi taas. Kylki on kyllä sen verran huonossa hapessa, että varmaan turhia toiveita. Saa nähdä?

Leville

Nyt olen ollut jo keskiviikosta asti poissa palveluksesta, mutta vieläkin väsymys rankaisee. Yöllä nukkuu 11 tuntia kevyesti ja päiväunetkaan ei tuota vaikeuksia, kun aikaa löytyy. Hereillä ollessakin nukkuminen pyörii mielessä ja ei oikein jaksa tehdä mitään.

Harjoitukset ei ole sujuneet totuttuun malliin. Torstaina ajoin kolme tuntia maastossa, mutta ilta treenit jäikin sitten väliin. Perjantain jouduin kuittaamaan vaivaisella 30 minuutilla rullilla ja tänään tuli juostua 1.30 aika reipasta. Juoksu kyllä kulki ihan kivasti vaikka jalat olivatkin jumissa. pystyin juoksemaan vaan en kävelemään ilman särkyjä. Kumma juttu?

Huomenna suuntaan Leville hiihtämään. Voi tulla yksi harjoitusviikkokin tähän syksyyn, jos ei mitään vastoinkäymisiä tule. Täytyy kuitenkin varmaan vähän säästää itseään, koska olotila on mitä on ja leirin jälkeen menen viikoksi metsään.

Marraskuun ohjelma on kyllä jo aika selvillä. Hiihtoleiri, metsäleiri ja siihen päälle törkeän väsyneenä ja kipeänä pari viikkoa. Kyllä aika kuluu. Onkohan kilpakumppaneillani Euroopassa näin hyvin aikataulutettua ohjelmaa?

Lomilla

Taas ollaan lomilla. Se on hienoa, kun kotona olemista voi pitää lomailuna. Ennen armeijaa kotona oleminen oli täyttä puurtamista, sillä urheilija ei lomaile koskaan. Kyllähän nytkin kotona treenataan, mutta se tuntuu etuoikeudelta, koska armeijassa treenit jää todella minimiin.

Tämä viikko palveluksessa kesti vain kolme päivää. Maanantaina olimme ampumassa ja näpräämässä varusteita metsässä koko paivän. Tuli sykittyä aamukuudesta iltakuuteen. Ei paljon treenailtu illalla. Tiistai oli myös älytöntä vääntöä. Aamulla heti sulkeiset joidenka aiheena oli lakin päästä ottaminen. Se on yllättävän vaikeaa. Ainakin sitä jouduttiin harjoittelemaan kauan jäätävän tuulisella kentällä. Sitten harjoiteltiin ensiapua kuusi tuntia. Illalla lähdin juoksemaan, mutta yllättäen ei kulkenut.

Keskiviikko olikin ihan hyvä päivä. Kävin aamulla Lahden hyppyrimäen rapuissa kiipeilemässä ja iltapäivällä venytin selkää fysioterapiassa. Välillä tietenkin jäpitettiin ja siivottiin. Järjestyttiin kolmiriviin joukkuettain kakkos ja kolmas joukkue yhteen muotoon ja marssittiin ruokalaan. Kuinkahan kilpakumppanini Euroopassa?

Armeijassa kipeänä

Nyt se armeija alkaa painaa oikein kunnolla. Viime viikolla olimme metsässä ja luulin jo selvinneeni reissusta sairastumatta. Leiriä seuranneen viikonlopun jaksoin harjoitella kunnolla ja luulin kaiken olevan hyvin. Asiat olivat kuitenkin toisin palatessa palvelukseen sunnuntai-iltana. Jo junassa kaverini valitti nuhaa ja myöhemmin sai huomata monen muunkin olevan pikku kuumeessa.

Tänään tauti iski sitten minuunkin. En ole ollut moneen vuoteen kotona kipeänä, mutta armeija rankaisee. Näyttääkin siltä, että harjoitteluni jää lokakuussa vaivaiseen viikkoon. Ensimmäiset kaksi viikkoa piti pysytellä visusti kasarmissa. Sitten oli yksi ok viikko. Sai harjoitella jopa kolmena paäivänä työviikon aikana. Sen jälkeen menimmekin jo metsään ja nyt sairastetaan.

Voisi paremminkin mennä? Kuinkahan kilpakumppanini Euroopassa jaksaa?

4 viikkoa asepalvelusta takana

Aloitin asepalveluksen Lahdessa ensimmäinen lokakuuta. Siellä olen sen jälkeen ryöminyt ja jäpittänyt. En ole härvännyt pahasti ja olen tehnyt tiukkoja punkkia ja pinkkoja. Joskus leuka on ollut rivissä liian alhaalla sekä kaksi silmää ja kaksi korvaa ei ole näkynyt komentajalle. Pahemmilta virheiltä olen kuitenkin välttynyt.

Harjoitteluun ei ole ollut kylliksi aikaa, mutta olen silti pystynyt tekemään muutamia maastolenkkejä Salpausselän maastoissa. Metsässä on tullut nukuttua kolme yötä, hylsy teki reijän leukaan ja keskisormi vääntyi jumpassa. Penikat ovat kipeät maihareilla juoksusta ja selkä jumiutuu pahasti taisteluvyön kantamisesta. Vahvuus pienenee, kun miehiä alkaa kaatua erilaisiin tauteihin ja univelka kasvaa ja kasvaa.

Olen kuitenkin selvinnyt aika hyvin ja armeija ei ole niin kamalaa kuin puhutaan. Eihän siellä vapaaehtoisesti tulisi oltua, mutta se jos mikä ei ole vapaaehtoista. Se on palveluksia palvelksien perään. Ruoka on kuitenkin hyvää.