JUKKA VASTARANTA

Pyöräilijöitä kilpaladulla

Olen nyt Fecebook Athlete

Pyöräilijäthän viettävät tähän aikaan vuodesta kauden hiljaisia aikoja. Ei treenailla liikaa, eikä ainakaan oteta miehestä kaikkea ulos. Itse omaan kilpahiihtotaustan ja tyttöni Sonja on myös kilpahiihtäjä, joten olen pitänyt tapana hiihtää muutamia startteja vuodessa. Ne antavat sopivaa vauhtia mieheen ja muita kovia harjoituksia ei sitten talven aikaan oikein tarvikaan tehdä. Kunhan käy lenkillä.

Tänään hiihdettiin Etelä-Suomen kilpailukauden avaus Lempäälässä. Lempäälässä on otettu jo tavaksi saada latu kuntoon heti, kun on pienikin mahdollisuus. Tänä vuonna talvi on ollut melko kylmä, joten Lempäälässä oli erittäinkin hienot olosuhteet, vaikkakin rata oli hiukan lyhyt 1.3km/kierros. Miesten sarjaan osallistui varsin runsas joukko ja hiihtäjiä olikin Hämeen miesten lisäksi ainakin itärajalta ja ruotsinlielisiltä alueilta.

En ollut tehnyt mitään terävää harjoitusta sitten viimeisen pyöräkisan 10.10., joten osasin odottaa, ettei meno olisi kovin herkkää. Suurin ongelmani kuitenkin oli saada puhtaita hiihtoliikeitä aikaiseksi. Tuntui kuin sukset ei pysyisi alla ja loivissa nousuissakaan en saanut tuotettua voimaa millään oikeaan suuntaan. Loivat kaarteetkin tuottivat tuskaa ja meinasin ajautua monesti ulos. Sain kuitenkin aikaan neljännen sijan. Olen siihen tyytyväinen sillä hiihtoa tälle kaudelle on tullut treenattua 15 tuntia ja kisan aikana minua hiukan hävetti hiihtää, kun hiihto tuntui sellaiselta räpellykseltä. Olisiko tulostani hiukan avittaneet liukkaat sukset ja hyvä peesi? Sain jopa aurailla peesini perässä alamäissä. En tiedä mitä Sonjan äiti oli pohjiin jynssännyt.

Toinen suomalainen maastopyöräilijä Sonja Kallio oli myös viivalla. Sonja on ajellut enemmän pyörää tänä vuonna, kuin keskittynyt erilaisiin hiihtoharjoitteisiin. Hän on ollut suksilla nyt noin 9 tuntia Hervannan pimeässä kivikossa. Sonja avasi kautensa paremmin kuin koskaan hiihtäen toiseksi. Voisiko siis todeta, ettei hiihto ja pyöräily ainakaan haittaa tee toisilleen, vaikka niin monesti kuuleekin todellisten hiihtomiesten sanovan.

Tulokset:

 

Talven treenejä

Nyt on taas se aika vuodesta, kun ei oikein tiedä, mitä tekisi. Menneen kauden kisat ovat jo aika kaukana, tulevaa kautta suunnitellaan ja painetta taas kuntoon pääsemisestä alkaa kertymään. Vielä kuitenkin haluaa pitää liiallisen satsauksen loitolla, ettei kaikki voimat kuluisi jo ennen kauden alkua. Ei kuitenkaan voi olla liian löysällä harjoittelulla, ettei kunnon löytäminen kasvaisi liian suureksi projektiksi. Mielenkiintoiseksi tämän vuodenajan tekee myös kelit. Ne eivät tunnu hyviltä oikein mihinkään. Oikeastaan kaikkea voi tehdä, mutta kaikkea joutuu tekemään hiukan selviytyjä meiningillä. Teen tällä hetkellä ristiin pyöräilyä, hiihtoa ja juoksua. Hiihtoon Tampereelta löytyy vain kilometrin latu Hervannasta ja sekin alkaa muistuttaa luistinrataa. Juosta voi missä vain, mutta kyllä siihenkin tuntuu ulkoilureitit olevan hiukan liukkaat. Ajaminenhan onnistuisi, mutta -10 asteen molemmin puolin heittelevä lämpötila tekee siitä, kuin myös edella mainituista lajeista, vallan jäätävää. Tämän hetken harjoitteluni koostuukin muutamasta lyhyesta lenkistä päivässä. Aamuisin olen käynyt hiihtämässä 1.5 tunnista 2 tuntiin ja illalla olen toistanut hiihtolenkin tai juossut 0.5 tunnista tuntiin. Pyörää olen ajanut harvemmin ja vain lauhan päivän sattuessa. Pyörällä olen kuitenkin koittanut ajaa sen verran, että tuntuma säilyisi. Viime vuonna pidin neljän kuukauden totaalisen tauon pyöräilystä ja ensimmäinen kuukausi pyörällä menikin erilaisten vaivojen hoitelemisessa. Tarvii nyt toivoa, että tännekin tulisi lunta ja pääsisi hiihtämään kunnollisia lenkkejä. Saisi sitten aloitettua määrällisesti kovemman harjoittelun, joka olisi kovempää lihaksille kuin päälle.