Windhamissa Amerikassa ajattiin Maailman Cupin finaali viikonloppuna. Pitkään olin miettinyt lähtisinkö lainkaan, mutta onneksi lähdin. Kisaa edeltävinä päivinä tunsin itseni hiukan väsyneeksi aikaerosta johtuen, mutta muuten minulla oli hyviä tuntemuksia. Parempia kuin vähään aikaan. Ehkä muutama Suomessa ajettu kisa hiukan kevyemmällä iskulla oli tehnyt miehelle hyvää. Kesä kun on ollut sitä, että joka viikonloppuna tullaan maaliin silmät ristissä ja vain toivotaan, ettei tulevana viikonloppuna enää olisi kaikki hapot reisissä. Minulla on ollut myös viime kisoissa pahoja vatsakramppeja. Kauheita tuskia ajaessa ja juomat ovat jääneet kurkkuun. Nyt lähdin aika perus ravinteilla liikenteeseen. Ajoin pelkällä vedellä. Olen kameli tyyppiä joten energioista ei ole yleinsä ongelmia. Vesi kuitenkin kosti jo parin kierroksen jälkeen ja etureidet alkoivat kramppailemaan. Vedin hiukan urheilujuomaa, mutta sitten vatsa krappasi. Lopetin sen ja vedin vettä. viimeisellä kiekalla taas jalat krappasivat. Ei siis ollut ihan helppoa. Kulki kuitenkin aika hyvin. Sain aika hyvän lähdön vaikka kärsinkin yhdestä kasasta alku ruuhkissa. Minulla on kuitenkin selvästi enemmän voimaa kuin monella muulla, joten heti kun aitaan tulee pienikin tasku saan poimittua miehiä. Lähtö oli myös minulle hyvä. Ensimmäiset kaksi kilometriä olivat nousua. Alussa olen aina vauhdikkaalla vaihteella ja ylitän kykyni. Nousun päällä olinkin jo noin 25. Jalat olivat kyllä hapoilla ja kun tilanne tasaantuu huomaa, että on ehkä tullut vedettyä liiankin kovaa. Oli kuitenkin huippua pärjätä noinkin hyvin. Tärkeää oli myös, että ajettuani vain puolet Maailman Cupin kisoista, oli silti loppusijoitus 59. Tarkoittaa sitä, että ensivuonna ensimmäisessä Maailman Cupissa minulla on numero 59. 60 parasta saa tämän vuoden perusteella saa lähtöpaikan. Nyt ollaan Canadassa ja kisat lauantaina. Jalka tuntuu nyt ihan hyvältä, mutta saa nähdä lauantaina. Lähtopaikka on 69. Se on parempi kuin 200, mutta tältäkään paikalta ei ole kenelläkään mahdollisuuksia nousta niin ylös, että edes näkisi kärjen. Sen voi nähdä ehkä jossain mutkassa. Rata on erittäin kapea, joten ohittelu on hankalaa. Rata on aika tekninen, mutta ei mikään Turun suora kivikko. Rata on mutkikas ja jyrkkiä nousuja ja laskuja. Moni ajaa täpärillä. Ajattelin, että se on turhaa, mutta kun ihmiset hinkkaa nyt rataa, muuttuu se möykkyiseksi. Spoorit alkavat olemaan jo samaa luokkaa kuin talvella Päijänteen ympäriajossa. Jyrkimmissä laskuissa ei poljeta, mutta ei niissä voisikaan, sillä kammet ottaisivat maahan kiinni. Niin syviä on spoorit. Tarvii toivoa, että lauantaina olisi kaikki on matkassa. Saisin hyvän startin ja ajelisin pystyssä koko kisan aivan riskirajoilla. Katsotaan onko kaverit XCO:ssa löytäneet vielä uuden vaihteen MM-kisoihin. Itse vedän samaa nitkutusta kuin viime lauantaina.
Pidetään peukkuja ylhäällä!
Kirjoittanut: Timppa | 3.9.2010 klo 12.00
Ei muutaku kovaa ajoa!
Kirjoittanut: Jaakkotoppari | 3.9.2010 klo 12.44
Hienoa ja mahtaa, kun miehellä kulkee! Iskua vaan ja spoorit rullalle!
Kirjoittanut: Fani | 3.9.2010 klo 13.26