Urani toinen Maailman cup startti oli Val di Solessa Italiassa. Rata siellä oli aivan erilainen kuin Champeryssä. Champery oli kuin Suomalainen juurakko sateella ja Val di Sole oli möykkyiselle pellolle merkattua rataa lisättynä useita jyrkkiä nousuja ja laskuja savipohjaisessa metsässä. Rata oli kuitenkin aika hidas sillä renkaat eivät ruohikolla tuntuneet rullaavan koskaan. Lähtöpaikkani kovan vääntämisen jälkeen oli 108 vaikka numeron ja ja sääntöjen mukaan sen pitäisi olla 189. 189 lähtöpaikka on sellainen, että voisi lähteä suoraan kotiin. Radat ovat niin kapeita heti alusta lähtien. Mielestäni XCO on yksi maailman epäoikeuden mukaisimmista lajeista. Sinun pitää ajaa ensiksi pari vuotta, että sinulla on edes mahdollisuus päästä kirjainmellisesti samalle viivalle huippujen kanssa. Lähtöpaikalla 108 annetaan kuskille noin neljän minuutin aikasakko jo lähdössä. Asia on nyt vain näin. Pieni piiri pyörii ja lajiin ei haluta yllätyksiä. Julian voittaa aina ja samat kaverit ajaa sen kanssa. Kai se on sitten mielenkiintoista. Toinen vaihtoehto olisi, että jääkarhu Suomesta tulee puskista. Ajaa Julianin kanssa pari kierrosta. Karhua alkaa hapottaa, mutta kiilaa Juliania puskan puolelle ja saa vielä kierroksen lsäaikaa ja simahtaa sitten. Olisihan se vaarallista ja tylsää?? Sain kisaan huonon lähdön. Lähdössä tuli suma heti alkuun minun puolelle. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin sijalla 78 paljon kärkeä jäljessä. Kolme ensimmäistä kierroista menikin sitten ajatellessa kuinka huonosti menee ja mitä tästä nyt oikein tulee. Ratakin oli niin jyrkkä piirteinen, että siinä teki kipeää koko ajan. Ei päässyt helpolla. Nostin sijaani kuitenkin pikkuhiljaa ja kun oli kaksi kierrosta maaliin sain jostain kamalan energiapiikin ja aloin tekemään huimaa nousua. Miestä tuli vastaan selkä edellä. Viimeisellä kierroksella ohitin varmaan 10 kuskia ja lähelle jäi muutama. Sijaksituli lopulta 42, mikä on 4 pykälää parempi kuin Champeryssä. Ajoni oli huonon lähtöni takia paljon vahvempi kuin edellis viikonloppuna. Olen itse erittäin tyytyväinen kisaan. Champeryssa pomo oli erittäin tyytyväinen myös. Siellä hän oli asettanut tavoitteekseni sijan 60 ja saavutin sen selvästi. Täällä sija 42 ei kuitenkaan enään herättänyt mitään ilon tunteita. Siitä ei ole mitään etua tiimille, ei se ole huono eikä hyväkään. Eli näillä mennään. Kun kerran menee hyvin, pitäisi aina vain mennä paremmin. Tällä kertaa en vain pystynyt nostamaan tasoani enempää viidessä päivässä vaikka söinkin lounaaksi hollantilaisittain vain sokeria pullalla. No onneksi tein sen vain yhtenä päivänä. Vanhasta kokemuksesta viisastuneena voi todeta, että pidetään omat hyvät oikeasti erittäin pätevät ja ammattimaiset tavat kunniassa.
Viimeisimmät kommentit