Blogini ei ole aivan ensimmäinen tietolähde, joka continental-tason SP Tableware-Gatsoulis Bike tiimistäni kertoo, mutta joitakin varmaan kiinnostaa miksi jälleen onkin maantiepyöräily vuorossa. Kauan kestäneiden ja edelleen vaivaavien lihasongelmien takia maantie joskus jäi. Luulin silloin, että en enää pidä lajista. Lopetin sen kokonaan. Olin välillä yli vuoden koskemattakaan maantie pyörään. Silloin aloin ajaa uudestaan enemmän maastossa. Maasto on todellinen harrastukseni. Onnailen ajella kuraisilla paluilla ja vähän suditella. Se on huippu hommaa. Viime kauden ajoin kisoja käytännössä vain maastossa. Kokeilin vauhtia ulkomaillakin ja vauhtia löytyikin. Minulla oli tunne, että pystyessäni jälleen harjoitteluun kunnolla, voisin tehdä maastosta itselleni työn. Päätinkin jo mielessäni, että näin tapahtuu. Kuitenkin kauden tullessa loppuun ei minulla ollut mitään suurta tulosta taskussa. Jos täältä perämetsästä pyrkii Euroopan talliin, on oltava Saksan poikaa aika paljon parempi ja minulta jäi puuttumaan se tulos, jolla voisi läpimurron tehdä. Olinkin siis ilman tallia. En halunnut jatkaa ensi kautta puoli kaasulla, eli töissä käymällä ja menemällä maailman kärjen kanssa samalle viivalle. Se ei ole minun juttu. Halusin taas saada mahdollisuuden harjoitella kunnolla. Pidän siitä, että minulla on aikaa venyttää kaikki vähän turhemmatkin lihakset jaloista. Ettei ole aina kiire pois harjoittelemasta vaan saa satsata oikein kunnolla. On hienoa kun hommat on omasta itsestään kiinni. Voi oikein mässäillä sillä, kun aikaa olisi tehdä vaikka mitä, mutta ainoana esteenä on, kun ei vaan jaksa satsata enempää. Voi siinä sitten syyttää itseään. Maastopyöräily ei pystynyt luomaan puitteita tähän ja maantie pystyi. Valitsin siis maantien. Toisena syynä valintaan on myös se, että aina kun minulla kulkee maastossa, mietin, että pärjäisin varmaan maantielläkin. Mieleen tulee aina, että maantiellä katsotaan oikeasti kuka on kuski. No nyt sitten kurvaillaan metsässä vaan huvikseen ja katsotaan maantiellä tulisiko minusta tällä yrittämällä kuski.
Viimeisimmät kommentit