Lamminpäässä kilpailtiin tänään XC-marathonin finaalissa. Lamminpäässä on hienoa harjumaastoa ja sinne olikin saatu tehtyä hieno 30km lenkki, joka kierrettiin kaksi kertaa. Kilpailu lähti liikkeelle rauhallisesti, sillä ensimmäiset kilometrit olivat vauhdikasta latupohjaa. Kun saavuimme ensimmäiselle polulle, kiristin hiukan vauhtia. Vauhtiin pystyi vastaamaan vain Kananen. Jatkoimme matkaa kahden, mutta huomatessani etten saisi Kanasesta vetomiestä, yritin irtiottoa. Ensimmäinen yritys oli alamäessä. Alamäki on yksi lempi poluistani, joten tunnen sen erittäin hyvin. Ajoin mäen hiukan ylittäen oman tasoni ja molemmat renkaat lähtivät alta. Onni oli kuitenkin matkassa ja pienen luisun jälkeen pitoa taas löytyi. Kananen jäi hiukan, mutta seuraavalla tasaisella hän iski kantaani muutamalla vahvalla polkaisulla. Yritin uudestaan kilometriä myöhemmin jälleen tutulla teksnisellä polulla. Polku ei ole kovinkaan vaikea, jos ajaa hiljaa, mutta vauhti tekee siitä teknisen. Polulla on nopeita pimeitä mutkia ja on tiedettävä, mitä mutkan jälkeen odottaa, jos haluaa mennä lujaa. Annoin siinä kaikkeni ja Kimmo jäi. Sitten koitin pitää reipasta vauhtia loppuun saakka ja eroa syntyi tasaisesti. Maalissa sitä oli selvän laisesti ja ajoin sekä fiinaalin, että Marathon cupin voittoon. Nyt kausi on ohi.
Hieno juttu että olet tänä vuonna taas päässyt kilpailemisen makuun! Tuntuuko siltä että ainakin pahimmat vaivat olisivat takanapäin?
Kirjoittanut: Jarmo | 23.10.2009 klo 23.44