Menin omalle blogille käymään ja huomasin, ettei sitä ole päivitetty toukokuun jälkeen. On ollut tapana kirjoitella vain urheilusta ja urheilupuolella on ollut erittäin hiljaista. Toukokuusta elokuun loppuun en tehnyt oikeastaan mitään.Tein joitakin mieltä piristäviä urheilusuorituksia, mutta en kunnollista harjoittelua. Salilla tuli tehtyä hauiskääntöä.
Syyskuun alussa minulle soitti Hakan mies Antero Kekkonen ja hän kutsui minut takaisin remmiin. Tästä Hakan hiihtoremmiin kutsumisesta innostuneena aloitin hiihtämään rullilla. Harjoitteluni oli kuitenkin aika vähäistä. Alussa vain neljä kertaa viikossa.
Harjoittelunu koostui koko syksyn ainoastaan rullahiihdosta sillä rikoin syyskuun alussa polveni juostessani liian pitkän ja kovan lenkin maantiellä suhteutettuna raskaaseen 73kg ruumiiseeni. Saliharjoittelukin kärsi elokuun lopulla tulleesta ja vieläkin vaivaavasta ongelmasta hartiassa. Tein liikaa penkkipunnerrusta, liikettä jota en ollut tehnyt vuosiin. Kaveri tuli hiukan yllyttämään viereen ja saatiinhan hartija rusahtamaan ikävin seuraamuksin.
Lokakuussa olin Hakan kanssa Vuokatissa hiihtämässä. En ole hiihtänyt viimevuosina kuin muutamia viikkoja vuodessa, joten tahkosin kilometrejä, että oppisin taas hiihtämään. Kilometrejä kertyi, mutta mies selvisi ilman vammoja. Harvinaista.
Marraskuussa viime viikolla olimme Hakan kanssa Levillä. Siellä oli puitteet kunnossa. Latua 9km ja puissa lunta. Talvinen meininki innoitti treenaamaan ja kilometrejä kertyi parhaimmillaan 90 päivässä. Se on hyvää tahtia. Tuntui aika hyvältä ja mies pysyi pirteänä. Viimeisenä päivänä kuitenkin napsahti. Parin kilometrin hiihdon jälkeen sydän alkoi muljahtelemaan. Se oli merkki, että nyt lepäämään. Sydän tuli tutkittua eilen ja siellä ei ole mitään vikaa. Pitää kuitenkin ottaa nyt rauhassa.
Viimeisimmät kommentit