JUKKA VASTARANTA

Vetänyt hiljaiseksi

Ei ole mennyt viimeiset viikot ihan nappiin. On vanhat vaivat puskeneet esiin ja mies on aika rikki. Sanotaan, että Italian kisan jälkeen, jossa olin muuten 22., en ole pystynyt harjoittelemaan. Olen ajanut joka toinen päivä puoli tuntia. Vähän niin kuin kokeillut, jos voimat olisivat palautuneet, mutta ei ainakaan vielä mitään positiivisia tuntemuksia ole havaittu.

Saa nähdä kauanko menee tällä kertaa. Toivotaan kuitenkin ja uskotaan, että tämä nyt olisi vain muutaman kuukauden juttu. Monethan puhuu vaivojen kestävän toivottavasti vain muutamia päiviä, mutta minulle nykyään kuukasista puhuminen on jo aika positiivista. Vuosista jos joutuu puhumaan, kannattaa harkita jo jotain parempaa puuhaa. Sitä kyllä on vaikea keksiä.

Superprestigio Massi Avilés E1 2.03.2008

Kauden kolmas kisani oli edelleen Espanjassa. Tällä kertaa Atlantin rannalla Asturiaksessa Pohjois-Espanjassa. Matkaa sinne minulle kertyi 1000km. Ihan kunnon siivu kaasutella autolla. Menin kisapaikalle Perjantaina. Päivä kului autossa, enkä ehtinyt kiertämään rataa. Lauantaina ajoin muutaman kierroksen hyvin tyypillistä espanjalaista rataa. Yli puolet radasta ruohikolla, lyhyt tekninen osuus ja aivan älyttömästi mutkia. Ei mitään erityisiä korkeuseroja, mutta ei hetkeäkään tasaista.

Lauantaina Starttasin kisaan eturivistä yhdessä Julian Absolonin ja espanjalaisten kärkinimien kanssa. Ensimmäisen kierroksen ajoimme kärjessä noin kymmenellä miehellä. Toisella kierroksella kapealla osuudella pääsi kolme kaveria karkuun Absolon joukossaan. Yritin ajaa heitä kiinni saatuani vapaata väylää, mutta turhaan. Ajoin itseltäni kuitenkin jalat alta ja kärsinkin seuraavat kierrokset tuosta nykäisystä jääden sijalle kahdeksan. Viimeisellä kierroksella piristyin huomattavasti ja sainkin melkein kaksi kaveria kiinni. En kuitenkaan päässyt kuin tuntumaan ollen lopulta kahdeksas. Absalon voitti, mikä ei kai ole suuri yllätys, onhan hän Olympia kultamitalisti ja nelinkertainen Maailmanmestari.

Kisa oli taas positiivinen kokemus. Tällä kertaa jaksoin loppuun asti ja startissakin oli riittävästi vauhtia. Enää pitäisi saada tuo startin jälkeinen nukahtaminen pois. Ehkä se ei ole niin paha ongelma hiukan selväpiirteisimmillä radoilla. Espanjassa radat ovat pientä nyppylää täynnä, eikä pääse palautumaan kunnolla koko kisassa. Kansainvälisillä radoilla kuulemma on isompia nousuja ja laskuja. Ehkä saan muutaman minuutin laskussa karistettua hapot jaloistani, enkä joudu raahaamaan niitä maaliin saakka.

Tulokset ovat tällä hetkellä ok, mutta ne jättävät paljon hampaankoloon ja motivoivat harjoittelemaan lisää.