Open de Madrid 10.02.2008

Avasin maastokauteni Madridissa. Viimeisestä kilpailusta oli kulunut jo 11 kuukautta, joten en oikein osannut odottaa mitään itseltäni. Kuntoni oli arvoitus. Arvioin, että joidenkin tuntemusteni mukaan voisin kadota usvaan ja jättää kaikki taakseni, mutta voisin myös jäädä viivalle katselemaan muiden katoavan näköpiiristäni.

Kulunut vuosi ei ole ollut harjoituiksellisesti mitenkään mahtava. käytänössä aivan nolla, jos ajattelee kilpailevansa. Vuosi kului hengitysvaikeuksien kanssa ja normaalien ihmisten tapaan eläessä. Onneksi kuitenkin löysin apua vaivoihin Leena Koskiselta ja olo tuntui paranevan vähitellen. Apua löytyi kuitenkin vasta joulukuussa ja vasta tammikuun puolessavälissä pääsin toteuttamaan todellista urheiluunsatsauselämää.

Itse kisaan. Pääsin lähtemään huonoista asemista ja olinkin ensimmäisessä kaarteessa jossain 50 sijoituksilla. Ajoin kuitenkin ojia kaihtamatta kohti keulaa ja parin kilsan jälkeen olin toisena kilpailussa. Johtaja oli kuitenkin jo 30 sekunnin päässä. Loppukisan koitinkin ajaa häntä yksin kiinni, mutta ero vain kasvoi pikkuhiljaa olen lopussa 1.30.

Olin kuitenkin toinen. Keuhkoihin sattui kisan jälkeen paljon ja luulinkin joutuvani yskimään ne ulos. Avaus oli kuitenkin positiivinen kokemus, vaikkakin aikamoinen shokki miehelle, joka ei ole treenannut kuin peruskestävyyttä vuoden ajan.

Comments

[Kirjoittanut: JL]

Onnittelut loistavasta paluusta!

Toi on kyllä aika hyvin pelkällä peruskestävyystreenillä :D

[Kirjoittanut: sonja]

Loistavaa! Onnee! :)
Hiihto on niin kova laji, et ei ihme,
jos kulkee.. ;)