Aloitin asepalveluksen Lahdessa ensimmäinen lokakuuta. Siellä olen sen jälkeen ryöminyt ja jäpittänyt. En ole härvännyt pahasti ja olen tehnyt tiukkoja punkkia ja pinkkoja. Joskus leuka on ollut rivissä liian alhaalla sekä kaksi silmää ja kaksi korvaa ei ole näkynyt komentajalle. Pahemmilta virheiltä olen kuitenkin välttynyt.
Harjoitteluun ei ole ollut kylliksi aikaa, mutta olen silti pystynyt tekemään muutamia maastolenkkejä Salpausselän maastoissa. Metsässä on tullut nukuttua kolme yötä, hylsy teki reijän leukaan ja keskisormi vääntyi jumpassa. Penikat ovat kipeät maihareilla juoksusta ja selkä jumiutuu pahasti taisteluvyön kantamisesta. Vahvuus pienenee, kun miehiä alkaa kaatua erilaisiin tauteihin ja univelka kasvaa ja kasvaa.
Olen kuitenkin selvinnyt aika hyvin ja armeija ei ole niin kamalaa kuin puhutaan. Eihän siellä vapaaehtoisesti tulisi oltua, mutta se jos mikä ei ole vapaaehtoista. Se on palveluksia palvelksien perään. Ruoka on kuitenkin hyvää.
Kommentit