JUKKA VASTARANTA

Armeijassa kipeänä

Nyt se armeija alkaa painaa oikein kunnolla. Viime viikolla olimme metsässä ja luulin jo selvinneeni reissusta sairastumatta. Leiriä seuranneen viikonlopun jaksoin harjoitella kunnolla ja luulin kaiken olevan hyvin. Asiat olivat kuitenkin toisin palatessa palvelukseen sunnuntai-iltana. Jo junassa kaverini valitti nuhaa ja myöhemmin sai huomata monen muunkin olevan pikku kuumeessa.

Tänään tauti iski sitten minuunkin. En ole ollut moneen vuoteen kotona kipeänä, mutta armeija rankaisee. Näyttääkin siltä, että harjoitteluni jää lokakuussa vaivaiseen viikkoon. Ensimmäiset kaksi viikkoa piti pysytellä visusti kasarmissa. Sitten oli yksi ok viikko. Sai harjoitella jopa kolmena paäivänä työviikon aikana. Sen jälkeen menimmekin jo metsään ja nyt sairastetaan.

Voisi paremminkin mennä? Kuinkahan kilpakumppanini Euroopassa jaksaa?

4 viikkoa asepalvelusta takana

Aloitin asepalveluksen Lahdessa ensimmäinen lokakuuta. Siellä olen sen jälkeen ryöminyt ja jäpittänyt. En ole härvännyt pahasti ja olen tehnyt tiukkoja punkkia ja pinkkoja. Joskus leuka on ollut rivissä liian alhaalla sekä kaksi silmää ja kaksi korvaa ei ole näkynyt komentajalle. Pahemmilta virheiltä olen kuitenkin välttynyt.

Harjoitteluun ei ole ollut kylliksi aikaa, mutta olen silti pystynyt tekemään muutamia maastolenkkejä Salpausselän maastoissa. Metsässä on tullut nukuttua kolme yötä, hylsy teki reijän leukaan ja keskisormi vääntyi jumpassa. Penikat ovat kipeät maihareilla juoksusta ja selkä jumiutuu pahasti taisteluvyön kantamisesta. Vahvuus pienenee, kun miehiä alkaa kaatua erilaisiin tauteihin ja univelka kasvaa ja kasvaa.

Olen kuitenkin selvinnyt aika hyvin ja armeija ei ole niin kamalaa kuin puhutaan. Eihän siellä vapaaehtoisesti tulisi oltua, mutta se jos mikä ei ole vapaaehtoista. Se on palveluksia palvelksien perään. Ruoka on kuitenkin hyvää.