Tuntuu siltä, että on tämä syksy jo niin nähty. On tullut ajettua samoja polkuja melki samoissa keleissä syyskuusta asti. Vaikka aurinkokin paistoi ja polut olivat kesäisen kuivia, ei niistä enää mies oikein syty. Ihan kivaa on ajella, mutta vaihtelu tekisi terää.
Elimistökin on tainnut puutua tähän systeemiin. Olen ajellut koko syksyn reippaasti metsissä ja pyöräteillä ajaen nousut ja helpot paikat aina kovempaa. Lenkin jälkeen on ollut aina jalat rikki ja kova nälkä. Illalla olen sitten satsannut tehoihin juoksemalla. Tällä hetkellä ei kuitenkaan mies ota treeniä oikein vastaan. Eli mäet tuntuu lyhyiltä, eikä niihin elimistö oikein ehdi reakoimaan. Juoksukaan ei ole oikein herkkää, vaikkakin pitkiä lenkkejä voin juosten tehdä. Harjoittelusta puuttuu kuitenkin tällä hetkellä se jokin, mikä tekee siitä mielekästä ja kehittävää.
Onneksi viikon päästä lähden Belgiaan ja harjoittelu muuttuu. Saa taas ajaa maantiellä ja tiimillä on harjoitusleirejä ja kisoja. Voi antaa ajattelu puolen muiden murheeksi ja vain ajaa muiden mukana.
Kommentit