Aamulla oli uskomaton fiilis. Talvi tuli vihdoinkin. Sitä ei oikein enään edes odottanut, vaikka on tammikuu. Normaaliahan on, että tähän aikaan vuodesta on lunta, mutta nyt oli tottunut jo ajelemaan kuivilla metsäpoluilla.
Lenkille oli kuitenkin lähdettävä. Minulla on nilkassa aika kovat säryt juoksusta, joten päätin ottaa maastopyörän alle. Ikkunasta katsottuna lumimyrsky ei ole kovin motivoiva näky, mutta kun selviää metsään, on siellä melki satumaista. Siellä on ihmeelisen äänetöntä ja muutaman sentin lumi pehmittää myös polkuja tehden niistä mukavia ajaa.
Karu totuus on kuitenkin, että ei tuollaiset kelit ole inhimillisiä harjoittelulle. Ensimmäiseen kisaan on noin kolme viikkoa ja minä väännän hangessa. Voisi asiansa hoitaa jollain muullakin tavalla.
Ajoin kuitenkin yli kolme tuntia ja tulin tyytyväisenä kotiin. Lumimyrsky vain yltyi ja iltasaunassa oli mahdollisuus tehdä vuoden ensimmäinen lumienkeli hankeen. Illalla kysyin isältä, että voikohan huomenna jo hiihtää. Isä sanoi, että en tiedä, mutta tein jo sukset talliin valmiiksi. Luvassa voi olla viiden päivän hiihtoleiri.
Kommentit