JUKKA VASTARANTA

Juoksu, kävely, juoksu

Aamulla herätessä satoi vähän vettä. Viikonloppuna oli tullut ajettua 4+4 tuntia reipasta maastossa ja saunottua vielä 2+2 tuntia. Eli aamu ei ollut mikään reipas ja ei tehnyt mieli lähteä ajamaan sateeseen. Jos sateessa aikoo ajaa, täytyy ajaa lujaa ja väsyneenähän siihen ei pysty. Soitinkin kaverilleni Juholle ja pyysin häntä kävelylle. Tosi miehekäs harrastus.

Juho oli heti lähdössä tuttuun tyyliinsä. Hän asuu kuitenkin noin viiden kilometrin päässä kodistani joten juoksin hänelle kovaa vauhtia. Sitten kävelimme metsäpolkuja reilun kaksi tuntia, jonka jälkeen juoksin taas vitosen kovaa kotiin. Ei mikään kovin tieteellinen harjoitus, mutta tuntui aika hyvältä treeniltä. Tulihan siinä kaksi tuntia peruskuntoa ja kaksi kertaa viisi kilometriä vauhtikestävyyttä. Ei paha.

Parasta lenkissä oli kuitenkin se, että tuollainen lenkki ei tunnu harjoittelulta. Pääkin on lenkin jälkeen kunnossa, kun on saanut vaihtaa kuulumisia. Rauhallisella lenkillä näkee myös kaikenlaista. Näimme kaksi luistelijaa Suolijärvellä. Jää oli vedenpeittämä, järvi ei ollut kauttaaltaan jäässä ja rannan jää ei kestänyt askeltani. Saa nähdä pääseekö luistelijat hengissä kotiin. Järvellä oli myös pilkkijä. Kävelin Juhon kanssa rannassa ja pilkkijä huusi, että ahdistaako? Vastasin, että ei, mutta mites ittees? Hän vastasi, että ei, tää rentouttaa. Ei puhuttu sitten muuta sen pilkkijän kanssa. Hervannan metsässä näkee aina jotain, mistä voi myöhemmin jutella.

Alkukauden ohjelma

Kilpailukausi on jo todella lähellä. Tuntuu oudolta kuinka pian se tulee. Eihän talvikaan ole vielä edes alkanut. Viimeisestä kisasta on kuitenkin kulunut jo neljä kuukautta, joten on aika taas ajaa veren maku suussa.

Virallinen ohjelmani alkaa Belgiassa 27. päivä tammikuuta harjoitusleirillä. En usko kelien olevan aivan täydelliset, mutta Suomesta alas siirryttäessä ei yleinsä mennä huonompaan suuntaan. Leirin viimeisenä päivänä meillä on tiimin esittelytilaisuus.

Kilpailukausi pääsee vauhtiin Ranskassa 6. helmikuuta. Siellä ajetaan Euroopan kauden avajaiskisa GP d’Ouverture La Marseillaise (1,1). Odotan kisaa innolla, sillä asuin jonkin aikaa sitten Marseillesissa vuoden ja tunnen kisan tiet erittäin hyvin. Kisarata kulkee jopa entisen kotini ikkunan alta. Menneessä tiimissäni halusin aina ajaa tämän kisan, mutta päädyin seuraamaan sitä ikkunasta.

Seuraavana päivänä aloitan kauden ensimmäisen etappikisani 7.-11. helmikuuta  Etoile de Bessèges (2,1) samoilla seuduilla. Kisa ei kuitenkaan kulje aivan tuntemillani teillä. Siihen päälle kolme päivää leiriä. Aivan älytön juttu. Kisan jälkeen menee nuo kolme leiri päivää jalat katossa. Toivotaan, että hieronta pelaa.

Sitten seuraakin kahden viikon tauko. Tänä aikana menen Espanjaan treenaamaan ja pakkailemaan kamoja, sillä maaliskuun alkuun mennessä pitäisi muuttaa Belgiaan.

Maaliskuun alussa alkaa todellinen klassikko kausi. Pääsen siihen ensikertaa kunnolla alusta asti mukaan. Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna ajan sekä Omloop Het Volkin (1.HC), että Kuurne-Bruxelles-Kuurnen (1.1).

Enempää en tiedä vielä. Jos pyörä kulkee, ajan luultavasti enemmän kuin tarpeeksi.

Kiirettä pitänyt

Kirjoitin sopimuksen ennen Joulua Jartazi-tiimin kanssa. En kuitenkaan ollut heihin minkäänlaisessa yhteydessä ennen viime torstaita. Nyt on kuitenkin alkanut selviämään tulevan kauden kuviot. Esille on myös tullut, että tässä tiimissä joutuu järjestämään enemmän asioitaan, kuin entisessä tiimissäni Rabossa. Olenkin joutunut varamaan lentolippuja ympäri eurooppa, että pystyisin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Tilanteeni on hiukan epäselvä tällä hetkellä. Olen Suomessa, kaikki tavarani/kalustoni ovat Espanjassa ja minun pitäisi muuttaa Belgiaan. Se aiheuttaa pieniä järjestelemis vaikeuksia, kun sekaan vielä lisätään harjoitusleirejä, kisoja ja tiimin esittelytilaisuuksia.

Asiat alkavat kuitenkin olemaan hieman järjestyksessä ja pää saa lisää loma-aikaa. Univelkaa on vähän kertynyt, mutta harjoittelussa on pysytty entisessä tahdissa. Kunto tuntuu olevan ihan ok. Tänä vuonna on tärkeää olla kunnossa, sillä näyttää, että pääsen ajamaan aika paljon kisoja ja myös testaamaan harjoittelun tuomia tuloksia. Viime vuonnahan harjoittelin vain harjoittelun vuoksi.

Kaatuminen rankaisi

Mies on tänään jumissa. Eilinen kaatuminen jätti jälkensä. Polvi, penikka, lonkka, kylki, hartija ja ojentaja aika kipeät. Muuten kuitenkin aika ok. Ojentaja ja hartija ovat yllattävimmät kipeät paikat. Olen tainnut ottaa vasemmalla kädellä aikalailla vastaan kaatuessani. Olo on kuin kovan ojentaja treenin jälkeen. Taitaa olla niin, ettei salille tule lähdettyä vähään aikaan. Vasen käsi meni rikki eilen ja oikeakin on vielä ilman tuntoa. Jopa lempiliike kylkilihas, jota voi tehdä, kun ei mitään muuta voi, on nyt poissa pelistä. Vaivoja lisää vielä Berliinin reissun liialliset juoksut. Jalkapöydät, penikat ja takareidet melko kipeät. Ei tullut muuten ääntä aamulla.

Ei se mitään. Aamulla ajoin kolmen tunnin lenkin ja illalla juoksin tunnin. Voi kuitenkin todeta, että ei ollut kovin herkkää. Ehkä huomiseksi joku paikka olisi parantunut. Toivottavasti ei ainakaan huonontunut.

Kaaduin

Tänään oli sitten huono päivä. Oli tullut univelkaa vähän liikaa viimeviikolla ja joku tautikin tuntui vaivaavan. Nukuin 12 tuntia ja aamulla vähän väsytti. Lähdin kuitenkin maastopyörälenkille. Keli oli tosi sumuinen, märkä ja ankea. Tosta luulis ettei olosuhteet enää huonone. Ei oikein pyörä kulkenut, mutta treeniä pitää saada koneeseen.

Siinä vaiheessa, kun alkoi kuitenkin lenkki edes vähän maittaa, kaaduin kaupungin isoimmassa mäessä Kaukajärvellä. Se on hiekkatie, jossa menee noin  45km/h huruttamalla. Siellä piilotteli jäätä kuraveden alla ja mies liukastui holtittomasti kaatuen tielle. Se oli tyly kaatuminen hiekkaiselle jäälle. Kynsin otsalla, polvella ja lonkalla maata. Otsasta ja polvesta tuli verta, mutta säilyin muuten ehjänä. Pahinta kuitenkin on lonkan ja polven kolauttaminen. Nyt ne on turvoksissa ja huomenna luultavasti aika jumissa.

Luulin jo päivän antaneen tarpeeksi nautintoa, mutta mikään ei tunnu riittävän. Ajellessani kaukajärveltä kotiin särkevällä polvella ja lonkalla, sekä jomottavalla päällä, alkoi jäätävä vesi sade. Välillä on aika huippua treenata pyöräilyä Suomessa!!!

Berlin extra

Joulun jälkeen suuntasin veljen kanssa äidin siskolle Berliiniin. Kyseessä oli muutaman päivän reissu, jonka järjestämisen pohjimmaisena syynä oli tädin auttaminen muutossa. Täti muutti asunnosta toiseen Berliinin keskustassa. Hommana oli kantaa joitakin kasseja paikasta toiseen ja kasailla huonekaluja. Ei paha. Vaapaata aikaa oli myös tiedossa runsaasti.

Ensimmäinen päivä alkoi työn merkeissä. Suoraan kentältä kiinteistöön kasamaan tuoleja. Laitoimme veljen kanssa kahdeksan tuolia hetkessä pystyyn. Teimme hieman kartoitusta kauanko kaikkien huonekalujen kasaukseen menisi. päädyimme ryhtyä seuraavana päivänä varhain hommiin ja pistää kaikki päivässä kuntoon. Kyllä päivässä tekee mitä vaan.

Ensimmäisen kokonaisen päivän aloitin juoksemalla. Olenhan sentään urheilija. Juoksentelin Berliinin keskustan puistossa ja pääkaduilla melki kaksi tuntia. Tuli tehtyä hyvä harjoitus ja nähtyä nähtävyyksiä. Illalla jauhettiin kalusteet kuntoon ja sitten väsyneenä syömään. Täyteläinen päivä.

Toinenkin päivä alkoi juoksemalla. Olin suunnitellut edellisenä iltana lenkin ja katsonut, että tulee käytyä mahdollisimman monella nähtävyydellä. Juoksu on hyvä tapa tutustua kaupunkiin. Matka taittuu nopeasti ja voi mennä minne vaan. Ehkä normi turistit katsovat hieman pitkään museokortteleissa kiitävää trikoomiestä, mutta eihän se haittaa. Tuli juostua huomaamatta kaksi tuntia aika kovaa. Vauhti lähtee aina vähän hanskasta, kun on satoja katsojia paikalla. Jalat meni ihan rikki. Ilta meni taas kalustelua hienosäätäessä ja syödessä ja juodessa Berliiniläiseen tyyliin.

Lauantai oli turistipäivä. Suuntasin veljen kanssa Itään bussilla. Sieltä tulimme jalkaisin takaisin länteen nähtävyyksiä ja kauppoja kierrellen. Siinä meni kuusi tuntia. Oli mies vähän rikki lepopäivän jälkeen.

Sunnuntaina aamusta juoksemaan jalat ja keuhkot aivan rikki. Ei mitään tervettä ja nautittavaa urheilua. Näitä päiviä tulee aina. Aina ei ole hauskaa. Illalla kuitenkin odotti uuden vuoden juhlat.

Tällä Kertaa veljekset oli sitten Euroopan isoimmissa juhlissa. Yli miljoona ihmistä Berliinin yhdellä suljetulla pääkadulla. Nokia oli pistanyt uuden vuoden kemut pystyyn. Saksalaista meininkiä ja kohokohtana SUGABABES.

Tuli tutustuttua aika hyvin Berliiniin. Huomas taas Tampereen olevan hyvä mesta.