Päivä alkoi tutulla kaavalla. Herään väsyneenä liian myöhään. Ulkona on jo valoisaa ja sataa kaatamalla. Laahaudun keittiöön ja juon kahvia. Tämä on se hetki jolloin suunnittelen päiväni ohjelman. En suunnittele harjoittelua tarkasti edes viikoksi eteenpäin, koska kelit ja päivän olotila päättävät kuitenkin, miten voin harjoitella. Tuntuu siltä, että lähden salille. Voimailu tekee aina hyvää ja ei ulkona olisi mahdollista kuin juosta. Penikat ovat niin kipeät, että se vaihtoehto on helppo jättää.
Suuntaan Kunto-partolaan, salille jossa olen käynyt jo vuosia. Se on hyvä rauhallinen paikka, jossa voi keskittyä harjoitteluun. Tarkoitan siis sitä, että siellä on lupa hikoilla ja tukkakin voi olla vähän sekaisin. Tänään on vuorossa jalkatreeni. Olen valinnut siihen eniten pyöräilyä tukevia laitteita noin kuusi ja teen niitä pari kierrosta reipasta tahtia. Siihen satsiin kuluu noin tunti. Mottonani on ollut, että salille ei kannata jäädä asumaan. On parempi lopettaa harjoitus, kun vielä painot nousee, eikä sitten kun kaikki alkaa ahdistamaan.
Tänään kulki aika hyvin. Sain jopa lisättyä yhden jalan jalkaprässiin 20 kiloa, joten voin todeta tyytyväisenä kehitystä tapahtuneen. Saliharjoitus ei kuitenkan riitä oikein päivän harjoitukseksi. Minulla on aina huono omatunto, jos en ole tehnyt mitään pitkäkestoisempaa harjoitusta ulkona. Illalla taidankin lähteä kunnon juoksulenkille, vaikka penikat kuinka vihoittelesi. Parempi kärsiä kipeitä jalkoja, kuin huonoa omatuntoa.
Kommentit