Kelit oli edelleen kunnossa. Vähän oli eilistä kylmempää. Lätäköt oli jäässä ja maa kuurassa. Se ei kuitenkan haitannut menoa ja tuli ajettu viiden tunnin lenkki. Se on ihan ok joulukuussa.
Oli kiva huomata muidenkin ulkoilu henkisten ihmisten hyödyntävän kauniin päivän. Lamminpäässä oli entistä enemmän ulkoilijoita ja he näyttivät olevan myös hyvällä mielellä. Pyöräilijää ei siis haukuttu tänään. Kohokohta oli, että törmäsin jopa kavereihin. Mustavuoren kurahyppyriradalla oli Mustonen ja Pouta. Hyppyrit olivat hyvässä kunnossa ja sällit nauttivat niin harvinaisesta joulukuisesta hyppypäivästä.
On hienoa nähdä tuttuja lenkillä ja jäädä hetkeksi juttelemaan. Ei aina tarvitse tuijottaa sykemittaria ja ajatella sykekäyrään tulevaa pahannäköistä kohtaa. En usko muutaman minuutin rennon juttutuokion kaatavan harjoitteluani. Enemmän siitä saa, kun menettää ja jaksaa taas tykitellä polkuja kovempaa kohti kotia. On jotenkin sellainen tunne, että ei tullut ajeltua yksin. Lenkistä jäi yhteinen muisto. Voidaan kavereiden kanssa muistella joku 
sateinen päivä: -Muistatko, kun oltiin kerran ajamassa Mustavuoressa joulukuussa, kyllä silloin elämä hymyili.
No tuli sitä Hesassakin lenkkeiltyä. Makeen hieno päivä kyllä! Joulukuu, huh huh! Aamulla tuli käytyä vetää rapputreeni ja harmiteltua, kun ei tullut lähdettyä ajaa. Oli niin hienoa päivä! ...ja illalla sitten taas jotain muuta multisporttia sisätiloissa. Saamarin triathlon:)
Kirjoittanut: Velipoika | 16.12.2006 klo 19.27