Poliisivaltio

Olin maastopyöräilemässä Hervannassa, kun huomasin synkän kuusikon edessa kaksi poliisiautoa. Mietin, mitä ihmettä ne tekee Hervannan perämetsässä. Ei siellä yleinsä mitään erikoista tapahdu. En kuitenkaan kysynyt mitään vaan jatkoin matkaani kuusikkoon. Pieni ajatus vaivasi kuitenkin mieltäni. Olivatko poliisit pahiksen perässä?

Pari kilometriä edetessäni alkoi poliiseja näkymään enemmen. Aikani pohdiskeltua kysyin, että mitäs täällä tapahtuu? Poliisi vastasi, että täällä on vain meidän harjoitukset. Joten ei siis pahiksia Hervannassa tällä kertaa.

Olen kuullut ihmisiltä poliisin läsnäolon tuovan turvallisuudentunnetta. Omalla kohdalla se ei päde. Jos en näe poliiseja, on mielestäni kaikki hyvin. Taas nähdessäni poliisin alan heti miettiä, mitä on tapahtunut tai, mitä pahaa tuli itse tehtyä. Huippua oli, kun tampereella oli huippukokous. En ole nähnyt koskaan niin paljon poliiseja, kuin muutama viikko sitten. Oli helikopterit valokiiloineen vahtimassa lenkkeilijöitä Ratinansillan kupeessa ja joka risteyksessä oli poliisi vahdissa. Yritäpä ajaa pyörällä Tampereen keskustan läpi tekemättä yhtään virhettä. Ei taitaisi onnistua edes itse liikennesuunnittelijalta. Pääsin läpi ilman sakkoja, mutta en varmastikaan ilman virheitä.