Viimeaikoina ei ole oikein harjoittelu kulkenut. On ollut motivaatiota, mutta jotenkin vaan ollut koko mies jumissa. Kelit ovat olleet huonot. Vettä satanut noin kaunistelematta arvioituna kuutena päivänä viikossa. On siis tullut oltua ulkona monta tuntia märät trikoot päällä. Ei mikään paras lähtökohta harjoittaa pyöräilyä. Onkin tullut juostua aika paljon, mutta siitäkin seurannut enemmän ongelmia kuin hyötyä. Jalat kun ei millään meinaa sopeutua tuohon niin paljon ajamisesta poikkeavaan työskentelyyn. Aikaa onkin kulunut vammojen hoidossa jäällä, kylmällä vedellä ja kaikilla mahdollisilla voiteilla. Olen kuitenkin treenannut kohtuullisen hyvin vuodenaikaan ja säähän nähden.
Tänään kuitenkin sattui jotain mitä ei ole rehellisesti sattunut ainakaan vuoteen. Tuntui hyvältä ajaa. Se on positiivista huomata se sillon tällöin. Tuli nukuttua aika huonosti ja aamulla herätessä olin aika väsynyt. Ei satanut, mikä oli suuri yllätys. Päätin siis lähteä metsään ajamaan. Sen huomaa heti ensi kilometreillä kulkeeko vai ei. Nyt kulki. Tuntui kuin olisi myötäinen koko ajan vaikka eihän metsässä tuule. On uskomaton tunne ajaa, kun voi vain puskea täysiä koko ajan. Sitä vain miettii koska simahtaa. Varautuu, että loppu lenkistä tulee raskas, mutta nyt selvisin kotiin suhteelisen tuoreena. Näin jopa aurinkoa tunnin verran.
Tälläiset lenkit antaa aina lisäpotkua jatkaa urheilua. Näitä päiviä on vaan ollut aivan liian harvassa. Nuorempana niitä oli melki viikottain ja nyt jokunen vuodessa. Mutta ehkäpä nyt alkaa uusi hyvien päivien putki ja pyöräilystä tulee jälleen mielekästä. Merkkejä paremmasta on ollut ilmassa ja itsekin alkaa uskoa, että pyörä vielä kulkee ja kovaa. Kokemus on kuitenkin opettanut, että kahta hyvää päivää ei tule putkeen. Huomenna palataan taas arkeen ja juostaan jalat jumissa. Säätiedotuksen mukaan SATEESSA.
Kommentit