Tänä syksynä on tullut harrastettua juoksua kohtalaisen paljon. Ainakin kolme lenkkiä viikossa tai kuinka jalat ovat kestäneet. Minulla on ollut tapana juosta omaan tasoon nähden reippaasti, mutta vain noin puolen tunnin lenkkejä. Välillä olen yrittänyt pidempiä, jopa kahden tunnin siivuja, mutta niillä on mennyt jalat aivan rikki ja seuraavat päivät ovat menneet jalkoja hoitaessa. Nyt on taas jalat kunnossa ja oli pakko kokeilla kestääkö ne pitkän lenkin?
Mielessä on pyörinyt pitkään yksi erittäin mielen kiintoinen lenkki halki kaupungin keskustan. Ratinasta Tammerkosken vartta Finlaysonille kulkee pyörätie. Tällä reitillä on Tampereen parhaat näkymät valaistune koskeneen ja tehtaineen. Sieltä Näsinkalliolle katsomaan Särkänniemeä ja valaistua Näsinneulaa, jonka jälkeen noustaan Pyynikin näkötornille ja kaikkien Tampereen maamerkkien jälkeen rantateitä Rantaperkiöön.
Tämä meni iltalenkkinä. Juoksin aika rauhassa ja toivoin etteivät jalat menisi rikki. Jos pystyy juoksemaan pitempiä rauhallisia lenkkejä parantaa se taas omaa paikkakuntatuntemusta. On kiva nähdä eri paikkoja, kun mitä pyörällä tulee katseltua kaiket päivät. Ja on juoksu vauhti reilusti alhaisempi kuin ajovauhti, joten ehtii kiinnitämään huomiota useampiin kohteisiin kuin pyöräillessä. Kannattaakin kokeilla juosta mitä erilaisemmissa ja mielenkiintoisemmissa paikoissa, siinä aika kuluu ja juoksukivut unohtuu.
No räjähtikö jalat? ...ei taida olla sulla tänään juoksupäivä:) Pääseekö jo hiihtää jossain?
Kirjoittanut: Velipoika | 19.12.2006 klo 10.50