Duell Bike-Center tukee Vastarantaa

Duell Bike-Center, joka on muummuassa Trekin ja Sramin Suomen maahantuoja, tuli tukemaan minua matkalla kohti Lontoon Olympialaisi. On mukavaa saada kotimaisia tukijoita. Kotimaiset tukijat lisäävät hyvää asennetta Suomea kohtaan. Jaksaa sitten treenata ja kilpailla myös kotimaassa, vaikka hiukan huonoissakin olosuhteissa, kun on ihmisiä, jotka haluavat minut täällä nähdä. Kotimainen tukija tuntuu aina paremmalta kuin ulkolainen. Ensimmäisiä yhteistyön antimia sain kokeille viikonloppuna. Allani viimeiset kolme päivää on ollut Trek Superfly Elite 29er. En ole ennen kokeillut isopyöräistä. 29er vastaan 26 herättää paljon keskustelua ja olen itsekin pohtinut asiaa ilman ajokokemusta. Ainakin mielessä voi tuottaa mielikuvan, että isot pyörät kulkevat tasaisemmin metsässä. Se on itsestään selvyys. Kysymys onkin, että onko kiihdytyksissä annettu tasoitus liikaa 26 kohtaan? Vai viekö 29er voiton, kun otetaan laskuihin sen tuomat edut? Olen ajanut pyörällä nyt 16 tuntia kolmen päivän aikana. Voin tällä kokemuksella sanoa, ettei lenkkeilijän kannata ainakaan huolia kiihdyttelyn raskaudesta. Lenkillä ajetaan kuitenkin aika tasaisesti ja lenkkeilijä nauttii varmasti ennemmän isojen pyörien loputtomasta rullauksesta, kuin niiden hiukan hitaammasta kiihdyttelystä. Vauhdissa on kuitenkin kivointa. 29erin tuomien etujen lista on melkoinen. 29er rullaa maantiellä vauhdissa uskomattoman kovaa. Pyörä myös pysyy vauhdissa maantiellä, kun se vauhtiin on saatu. Tuleekin olo, että polkemisen voi välillä lopettaa ja vauhti ei pysähdy. Ero on saman kaltainen, kuin ajaisi rullilla tai maantiellä. Ei kuitenkaan ihan niin suuri. Jännä olo tulee 29erin selässä myös siitä, että iso eturengas näyttää suurelta silmissä. Tulee turvallisuuden tunne. Renkaan taakse voi mennä esteitä piiloon. Tuntuu, että voisi ajaa mitä päin vain. Iso rengas ei anna mitään tökkäämisen merkkejä. Tätä tunnetta lisää vielä se, että mies on alempana napoihin nähden. Keskiö kulkee siis suhteessa matalammalla. Tämä vaikuttaa myös selvästi mutkissa. Mutkissa 29er on hienon tuntuinen. Se kääntyy hassusti kallistamalla. Tuota tunnetta en osaa vielä täysin selittää, mutta se tuntuu mukavalta mutkikkailla lumipoluilla. Lisää plussaa tulee vielä, että isot renkaat pitävät paremmin mutkissa kuin nousuissakin. 29erin selässä on myös vapaa olla. Tuntuu kuin olisin matkustaja. Ei ole niin paljoa väliä, missä miehen paino on. Mies on vain moottori keskellä pyörää ja ohjailee sitä. 26:lla ajaessa oli aina tunne, että menee nokilleen tai selälleen ja joutui jumppaamaan pyörän päällä. Noita hyviä puolia löytyy aika paljon. Luulen, että ne jotka 29erilla pääsee ajamaan, eivät helpolla palaa pieniin pyöriin. Gary Fisherin G2 geometriian ja rungon pituuten pitää vielä kiinnittää huomiota. Minulla on runko kokoa 17,5". Todellinen vaakaputken pituus on 60cm. Se on melko pitkä. Fisherin pyörissä vaakaputken pituus on kuitenkin kompensoitu lyhyellä stemmillä. Pyörässäni on 7cm stemmi. Pyörän kokoa valitsemassa ollessani sain paljon varoituksia, että noin pitkä pyörä tuntuisi kömpelöltä ja hitaalta kääntää. Kokemukseni ovat kuitenkin toisenlaiset. Pyörä tuntuu jopa liian nopealta. Se näyttää isolta, mutta tuntuu pieneltä. Se on hassu ilmiö. Voisiko siis sanoa, että Gary Fisher on miettinyt näitä asioita ja saanut aikaan geometrian, missä pitkä vaakaputki, pitkä akseliväli ja lyhyt stemmi yhdessä luovat ketterän tuntuisen vauhdissa vakaan pyörän. Kannattaa siis kerrankin uskoa, että G2 geometria ei ole pelkkää markkinoittihömppää ja ettei aina kannata pysyä perinteisissä ajatuksissa rungon ja kannattimen pituuden suhteen. Tämä on aikamoinen paketti 29er etuja ja ilmiöitä. Vaikea laittaa kaikki järkevään pakettiin. Nämä ovat kuitenkin ajatuksiani, joita tuli viikonlopun lenkeillä mieleen. Jos haluaa kaikista eduista selvän paketin, niitä rautalangasta Trekin kotisivuilla väännetään. Ne videot kannattaa käydä katsomassa. Gary Fisher videot

WWW.NEMOA.FI